10 faktaa minusta

Perjantain myöhäisillan kevennyksenä kymmenen faktaa. Ja tällä kerralla täysin hevosetonta juttua, pieniä yksityiskohtia "oikeasta elämästä" - vähän ehkä erilaisia, ei niin tärkeitä ja kenties uusia asioita teille lukijoille. Yritin ainakin miettiä tähän sellaisia asioita mitä ei ihan heti tulisi mieleen muuten. Uniikki lumihiutale. ;)

Olen neuroottinen käsien pesijä. Ensimmäinen asia mitä teen kun tulen töihin - pesen kädet. Kun tulen kotiin, pesen kädet ensimmäisenä. Mua ällöttää se fiilis mikä käsissä (muka) on, kun tulee esim. töistä kotiin. Kaikki ne bakteerit junassa, metron liukuportaiden käsinojassa, työpaikan vessan oven kahvassa... ;) Uskon tämän tavan/neuroosin olevan osasyy siihen, etten ole melkein ikinä kipeä. Toisalta tallilla on ihan ok syödä paljain käsin karsinan siivouksen jälkeen? :D

Vähintään kerran päivässä yritän avata jonkun oven väärään suuntaan. Se voi olla meidän oma jääkaappi (aika ilkeä kapistus kun molemmilla puolilla on kahvan paikka), juna-aseman ovi, rappukäytävän alaovi, you name it. Jään myös turhan usein kiinni oven kahvoihin takista tai laukusta.

Ostan aina lentokentältä huulipunan. Näitä on nyt kertynyt viimeisimpien vuosien aikana melkoisen monta, sillä Helsingin lentokentällä on tosi hyvä valikoima tax freessä! Tästä tuli tapa niinä vuosina kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa ja matkustin Ruotsiin välillä parikin kertaa kuukaudessa. Ihan jokaiselta lentomatkalta mulla ei ole huulipunaa/-kiiltoa olemassa mutta väittäisin, että jokaiselta viimeisimmän kahden vuoden ajalta kuitenkin. :) Lempparimerkkini on Dior, ja uusin Estée Lauderin puna on myös yllättänyt.

Olen oikeasti blondi. Ja mulla on monta mielipidettä tästä asiasta. Viihdyn paljon paremmin tummilla hiuksilla, mutta jatkuva värjääminen kyllästyttää ihan sikana. Mulla on luonnostaan tosi vaaleat hiukset ja ne kasvavat sika nopeasti, joten mulla näkyy juurikasvu jo kahden viikon jälkeen. Kolmen viikon kohdalla näytän kaljuuntuvalta ja koska olen laiska ja saamaton (ja säästän rahaa), värjään hiukset yleensä vasta neljännen viikon kohdalla. Ihan kotivärit käytössä, en ole käynyt kampaajalla yli neljään vuoteen. :D Leikkaan myös itse hiukseni (latvat muutaman kerran vuodessa), ja se kyllä näkyy. ;) 

Kävelen tosi nopeasti. Ja näin talvisin onkin sitten aina kiva jälkihiki päällä villapaidan ja untuvatakin alla kun on pinkonut extra vauhtia ehtiäkseen junaan... 7 km/h on perus kävelyvauhti juoksumatolla lämmitellessä.

Ja edellisestä päästäänkin seuraavaan kohtaan... Suurin päivittäinen ärsytyksen aiheeni ovat hitaasti kävelevät ihmiset (varsinkin kun useampi hitailija kävelee rivissä koko tien levyisesti) sekä ihmiset, jotka jäävät eteen pönöttämään esim. liukuportaiden alkuun/jälkeen. Tai omasta mielestäni pahin ihmisryhmä - ne, jotka alkavat etsimään matkakorttiaan metroporttien (ruotsiksi spärr, ne portit ennen metroa missä leimataan matkakortti) edessä tukkien koko sisäänmenon. Ärrmurr.

Olen muuttanut 10 kertaa sen jälkeen kun täytin 18. Ja nyt olen siis 26-vuotias, eli kahdeksan vuoden sisällä olen asunut 11 eri paikassa (ja kahdessa eri maassa). Huomion arvoisena asiana on se, että olen täällä Ruotsissa asunut kuudessa paikassa kolmen vuoden aikana. Joo, ei ole Tukholman asuntotilanteessa kehuttavaa kuten olen kerran videopostauksessa kertonut. :)

Rakastan kirpeitä herkkuja! Voin syödä sitruunan ja kirpeimmät karkit ilmekään värähtämättä. Missä Äx, Dragsterit, kirpeät remmit... Nam!

Olen mieluummin vartin liian aikaisin kuin viisi minuuttia myöhässä. Tämä on paljon toistettu ja jopa kliseinen neuvo esimerkiksi töitä hakiessa mutta ei turhaan! Olin kerran menossa haastatteluun Pasilaan. Muuten hyvä, mutta en ollut katsonut kummalla puolella Pasilaa toimisto on... Olin Itä-Pasilassa hyvissä ajoin, luullen olevani oikeassa paikassa. Vain huomatakseni paikan olevan LÄNSI-PASILASSA. Ehdin kuitenkin parin minuutin marginaalilla, joskin hieman hikisenä. ;) Ja nykyään itsekin välillä rekrytointeja tehdessä ajoissa oleva työnhakija saa ehdottomasti lisäpisteen.

Vihaan pyykin ottamista pois pyykkitelineeltä. Sen sijaan märän pyykin ripustaminen on jopa kivaa. Sinkkuvuosina napsin puhtaat vaatteet suoraan pyykkitelineestä eivätkä ne useimmiten ehtineet edes kaappiin asti. :D

Ihanaa viikonloppua sinulle! :)

Vauvahevonen

Sanokaa moi Inalle! :) 

Ina on nuori kouluhevosen alku, vasta 4-vuotias pieni vauva. No, virallisesti siis 5-vuotias mutta mielestäni elokuussa syntynyttä on ihan ok sanoa vielä tässä vaiheessa vuotta 4-vuotiaaksi... ;) Ina on ollut Ruotsissa vajaa puoli vuotta sen nykyisellä omistajalla ja sitä ennen sen historiasta ei ihan hirveästi tiedetä. Aika hyvä suku (Rubinels - Donnerhall) sillä kuitenkin on ja kivat liikkeet! :)

Tää on mulle kuitenkin aika iso haaste sillä en ole näin nuorella hevosella ratsastanut yli kymmeneen vuoteen. Isona erona tässä on kuitenkin se, että nykyään mulla on niin kokemusta, ratsastustaitoa, järkeä kuin lihaskuntoa sata kertaa enemmän kuin 15-vuotiaana. Mutta onhan tässä haastetta, sitä en todellakaan kiellä! Ina on kuitenkin tosi kiltti tyyppi ja luonnollisesti sen omistaja hoitaa koulutuspuolen, mä yritän parhaani etten pilaa hevosta. ;)

Muuttaessani tänne Haningeen sanoin ystävälleni, että sitten kun etsin täältä vuokrahevosen en AINAKAAN ota itselleni kouluttamatonta tai projektia... Ja nyt mulla on niitä kaksin kappalein. Missä meni vikaan? :D Aina ei ole tärkeintä löytää sitä just eikä melkein kriteereihin sopivaa hevosta, vaan kaikkien palapelin palojen sopiessa yhteen kannattaa lähteä mukaan. Tässä Inan tapauksessa mulle oli nimenomaan tärkeää se, että me tulimme omistajan kanssa niin hyvin juttuun! :) Harvoin sitä ensinäkemisellä klikkaa niin hyvin. Ja siis kuten koeratsastuspostauksesta luitte, meni myös itse koeratsastus hyvin ja Ina on oikein kiva hevonen.

Ratsastin sillä koeratsastuksen lisäksi kerran ennen lomaa ja omistaja laittoi meille puomeja saatesanoin ettei se ole koskaan hypännyt. Kiva. :D Ina sitten otti puomeista ja siitä yhdestä 15 cm kavaletista niin paljon kierroksia, että se heitti oikein mukavan rodeopukkisarjan maneesin pitkää sivua pitkin. Ehdin muutaman sekunnin ajan ajatella tippuvani ja kuolevani just sopivasti ennen Floridaan lähtöä, mutta sain Inan pään ylös ja käännettyä sen voltille jolloin riekkuminen loppui. Hyvä niin, nuorelle ei ole optimaalista oppia, että ratsastajasta pääsee eroon pukittamalla. ;) Tein kuitenkin ilmeisesti vaikutuksen Inan karsinanaapurin omistajaan, sillä eilen hän tervehti mua sanoin "Ai niin, sä oot se jonka kanssa Ina pukitti! En ole koskaan ennen nähnyt sen pukittavan." - Joo kiva kiitos, hyvä että jäin mieleen, minä se olin... :D First impressions, ja sitä rataa.

Ehdin eilen jo iloita tyhjästä maneesista (luxusta, kokoa 20*80), mutta yhden kävelykierroksen jälkeen maneesiin tupsahti kunnon tätijoukko ja yhtäkkiä seuranani oli kymmenen muuta ratsukkoa. Jännitystä elämään nuoran ohjaustehostottoman hevosen kanssa. ;) Ilokseni Ina oli kuitenkin näiden parin viikon aikana kehittynyt nimenomaan suoraan menemisessä ja kääntymisessä tosi paljon! Vauhti siltä kuitenkin puuttuu ja muutaman tuskaisen ravisiirtymisen jälkeen nöyrryin ja kävin hakemassa avukseni taikakepin. Se kädessä ravia ei tarvinnut kaivaa esiin, vaan Ina oli oikein kiva. Tein siirtymisiä ja vähän kiemuroita, harjoiteltiin pysähdyksiä ja sitä suoraan, molempien pohkeiden välissä etenemistä. Ratsastus jäi käynti- ja ravihommiin, sillä en uskaltanut/viitsinyt lähteä räpeltämään laukkaa siinä ruuhkassa kun pari muuta hevosta vähän sinkoili sinne sun tänne ja joku treenaa epämääräisiä siksak- ja laukanvaihtokuvioita. Paras pysyä omassa comfort zonessa, arkajalka kun olen. ;)

Loppusanoina - tässä on haastetta, mutta mukava nuori hevonen. Se ei ole helppo ja paljon on opeteltavaa niin yhdessä kuin erikseen, mutta takana on hyvä tiimi ja omistaja luottaa muhun. Enköhän selviä. :)

Pieni ruma ankanpoikanen, tästä kasvaa vielä hieno hevonen!

Helmikuun haaste

Kyllä, hengissä ollaan! :) Olin ollut reipas ja ajastin muutaman postauksen loman ajaksi mutta jätin ilmeisesti bloggaajamieleni Floridan aurinkoon enkä ole ehtinyt (=saanut aikaiseksi) kirjoittaa tänne yhtään mitään kotiinpaluun jälkeen. Mutta sitten eksyin aamun työmatkalla Jillan blogiin ja luin tämän postauksen missä Jilla haastaa muut hevosbloggaajat postamaaan joka päivä. Niin kuin ruotsalaiset hevosbloggaajat tekevät. Itse olen siitä outolintu, etten oikein kuulu kumpaankaan kategoriaan - en ole ruotsalainen, enkä myöskään suomalainen hevosbloggaaja. Suomalaisille olen "se Ruotsiin muuttanut, ennätysajassa riikinruotsin oppinut wnb ruotsalainen (??)" ja ruotsalaiset hevosbloggaajat eivät ole kuulleetkaan blogistani (en myöskään näköjään pahemmin nykyään jaksa edes kirjoittaa ruotsiksi).

Tajuatteko muuten, että olen asunut täällä Ruotsissa jo kolme vuotta? Miten aika menee niin nopeasti?

Lomatunnelmia Key Westistä - palmuja, hiekkarantaa - ja hotellin allasalueella, ostoskeskusten parkkipaikoilla, Mäkkärin pihassa (ja oikeastaan joka puolella) juoksentelevat puolivillit kukot, kanat ja tiput (?? :D).

Key Westin turkoosi vesi, herkulliset lounaat - ja Miamin yö!

Tammikuun teema oli siis sairastaminen ja lomailu. Ja ai että miten ihana loma meillä olikaan! Teen siitä vielä erillisen postauksen runsaine kuvineen, kunhan ehdin joskus lataamaan kuvat kamerasta tietokoneelle. Tämän postauksen kuviksi otin hätävarana kännykästä lomatunnelmia.

No mutta mitä kuuluu?

Pahimmanlaatuisen lomaltapaluuangstin (ja aivan k-a-m-a-l-a-n jet lagin) jälkeen sanoisin, että ihan hyvää. Toki voisin mielelläni edelleen olla Fort Lauderdalen ihanalla päättymättömällä hiekkarannalla aurinkoa ottamssa kuten tasan viikko sitten keskiviikkona tein, mutta ei tämä ruotsalainenkaan keskiviikko hullumpi ole. Pääsen tänään nimittäin ratsastamaan ensimmäistä kertaa "virallisesti" uudella vuokrahevosellani, Inalla! Ina on siis se viisivuotiaaksi kääntyvä hollantilainen tamma jota kävin koeratsastamassa tammikuun alussa. Ehdin sen kyytiin vielä toisen kerran ennen lomaa mutta en ehtinyt kirjoittamaan siitä blogiin. Ja lauantaina menen kokeilemaan sitä friisioria selästä käsin!

Miamin kattoterassilta lähdimme risteilylle kohti Bahamaa. Olisin viihtynyt siellä kauemminkin.

Hevosjutut olivat kuivua kasaan tuossa syksyn aikana kun mulla ei ollut tulevan muuton takia vakiratsua, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet ja ratsastuskertoja tulee olemaan viikottain keskimäärin 3-5. Ratsastan Maaikella "vakituisesti" joka toinen perjantai (ja satunnaisesti käyntikertoja tulee tarpeen mukaan lisää), Inalla 2-3 kertaa viikossa ja jos nyt friisin kanssa homma toimii, niin käyn sitä hoitamassa/liikuttamassa 1-2 kertaa viikossa. En voisi olla enempää innostunut! :) Valokin lisääntyy tässä pikkuhiljaa ja pääsee aloittelemaan valokuvauskautta, vuoden ensimmäinen photoshoot on jo bookattu ensi viikolle jolloin vierailen kamerani kanssa yhden friisiruunan luona.

Lähteekö joku muukin mukaan tähän postaushaasteeseen? Olkoon se nimenomaan haaste, sillä en mitenkään tiedä miten ehdin postaamaan joka päivä - ellen sitten tee ruotsalaisittain näitä "moi, nyt on super kiire, kirjoitan myöhemmin, tässä kuva päivän lounassalaatista, pus rakkaat"-postauksia... ;) Olkoon se kuitenkin tavoite - vähän jotain, vaikka sitten pieni arkipäiväkuuluminen. Miltä kuulostaa? Onko teillä toiveita sisällön suhteen? 

Ja hei - mitä teille lukijoille kuuluu? Onko tämä vuosi lähtenyt hyvin käyntiin?

T. kirjoitan vieläkin päivämäärän väärin jokaiseen työdokumenttiin.

Meidän viimeinen hotelli Fort Lauderdalessa oli ihan mieletön, tähän näköalaan oli aika jees herätä! Ja jopa minä vilukissa uin monena päivänä, meri oli noin +25 asteista.