9 jan. 2017

Sweden International Horse Show 2016, Sunday

Peder Fredricson - Carat Desire

Better late than never, eikö. ;) SVT:kin lähetti SIHS-koosteen jouluna, joten en mä nyt ihan niin myöhässä ole. 

Sunnuntaina jäi harmikseni näkemättä maailman kouluratsastustähtien kür-kouluratsastuskilpailu, mutta saavuin paikalle juuri sopivasti kuvaamaan 145 cm aikaratsastusluokkaa.

Better late than never, eller hur. ;) SVT sände ju SIHS highlights i julas, så jag är inte så jätte sen med det här inlägget.

På söndag hann jag tyvärr inte se dressyr küren, men jag var lagom på plats för att fota 145 cm tidshoppningen.

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Jonna Ekberg - Freestyler

Geir Gulliksen - Arakorn

Geir Gulliksen - Arakorn

John Whitaker - Echo of Light

John Whitaker - Echo of Light

Angelie von Essen - Daniel
Alexander Zetterman - Holsteins Matina



Alexander Zetterman - Holsteins Matina

Bertram Allen - Wrangler II

Malin Baryard Johnsson - H&M Second Chance

Malin Baryard Johnsson - H&M Second Chance

Malin Baryard Johnsson - H&M Second Chance

Malin Baryard Johnsson - H&M Second Chance

Nicola Philippaerts - Ustina Sitte

Karin Martinsen - Bella

Bertram Allen ja Karin Martinsen pressitilaisuudessa - Presskonferens

Riensin aikaratsastusluokan jälkeen pressihuoneeseen jossa osallistuin meeting-palkinnon pressitilaisuuteen. Ja kukas muukaan se voittaja olikaan, kuin Bertram Allen. :D Hänellä oli tosin kiire lennolleen, joten montaa minuuttia emme ehtineet häntä haastatella. Nuori Karin Martinsen kuitenkin ehti olemaan paikalla pidemmän ajan, ja hän on kyllä mielenkiintoinen ratsastaja! Vain 21-vuotias, mutta hän oli paras ruotsalainen 155 cm luokassa sunnuntaina. Karin pyörittää omaa tallia ja hänellä on (muistaakseni) 12 sponsorien omistamaa hevosta käytössään. Mieletöntä! :D

Efter tidshoppningen skyndade jag mig till pressrummet där jag deltog i presskonferensen för meetingpriset. Och givetvis var det Bertram Allen som vann det, vem annars. :D Han hade bråttom till sitt flyg så det var inte många minuter vi hann intervjua honom. Men den unga Karin Martinsen hann stanna lite längre. Hon är en väldigt intressant ryttare! Endast 21 år, men hon var den bästa svensken i söndagens 155 cm. Karin har ett eget stall och om jag inte minns helt fel, så har hon 12 sponsorägda hästar som hon rider. Galet! :D



Ehdin vielä pyörimään sunnuntainakin expon puolella ennen iltapäiväluokan, Sweden mastersin "Last man standing" alkamista. SIHSin expo on kyllä jokaisen koettava joskus, tulkaa tänne ensi vuonna! :D Mutta niin, joka puolella on kaikkea ihanaa hyvillä hinnoilla. Sovitin Pikeurin grippihousuja mitkä istuivat kuin valettu, mutta jotenkin pihi ja säästäväinen minäni voitti tahtojen taistelun ja housut jäivät (toistaiseksi) kauppaan. Voin sitten ostaa ne vaikka keväällä hyvällä omallatunnolla. ;)

Jag hann gå igenom mässan även på söndag före eftermiddagsklassen, Swedish masters "Last man standing". Mässan på SIHS är ju helt fantastisk, alla borde uppleva den! Så mycket fina grejer för bra priser. Jag provade ett par byxor med grip från Pikeur och dom satt som ett smäck, men jag var lite snål och behövde spara pengar (smarta jag!) så jag lämnade dom i butiken. Jag kan ju köpa dom senare på våren med ett bättre samvete. ;)

Janika Sprunger - Aris CMS

Tämä Sweden Masters, "Last man standing" on todella jännittävä ja mielenkiintoinen kilpailuluokka! Luokassa oli vain viisi ratsukkoa. Rata on aluksi 145 cm korkeudella, ja ennen jokaista rataa kukin ratsastaja saa nostaa yhden esteen korkeammaksi. Jos ratsukko tekee puhtaan radan, este jää sen korkuiseksi - ja jos tulee virhepisteitä tämä este lasketaan takaisin. Kisa on tiukka, ja viimeiseksi kilpakaksikoksi jäi Douglas Lindelöw sekä Olivier Philippaerts. Tämä oli kuudes kierros, jolloin ratkaisevan asiana oli aika. Ja niin siinä kävi, että Douglas Lindelöw vei voiton kotiin yhden sekunnin marginaalilla - viikonlopun ensimmäinen ruotsalainen voitto! :)

Swedish Masters "Last man standin" är en väldigt spännande och intressant klass! Det var bara fem startande i klassen. Från början är hindren 145 cm höga och före varje runda så får ryttaren höja ett hinder. Om ekipaget rider felfritt lämnas hindret på den höjden, och om de får felpoäng så sänks hindret tillbaka till originalhöjden. Det var väldigt tight mellan tävlande och dom två sista felfria var Douglas Lindelöw och Olivier Philippaerts. Det var runda nr 6 och då var det tidshoppning som gällde. Och det blev faktiskt så att Douglas Lindelöw blev segraren med en sekunds marginal - första svenska vinsten för helgen! :)

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Janka Sprunger - Aris CMS

Olivier Philippaerts - Ikker

Douglas Lindelöw - Caville

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Douglas Lindelöw - Caville

Douglas Lindelöw - Caville

Olivier Philippaerts - Ikker

Douglas Lindelöw - Caville, voittajan on helppo hymyillä! - Det är lätt att vara glad när man har precis vunnit!




Luokan voittaja voitti itselleen vaatimattomasti tuliterän Volkswagenin citymaasturin sekä arkkitehdin tekemän pohjapiirustukset omakotitaloa varten. Ja varmaan jotain pientä taskurahaa. ;)

Vinnaren av klassen vann en sprillans ny Volkswagen och arkitektritade planritningar för en villa. Och säkert lite fickpengar också. ;)









Douglas Lindelöwin pressitilaisuus oli todella mielenkiintoinen ja hän vaikutti mielettömän kivalta tyypiltä jolla on jalat maassa. Sellainen naapurin poika-fiilis jäi. Toisin kuin Bertram Allen, pakko sanoa kyllä että hänestä jäi täysin päinvastainen tunne. ;)

Presskonferensen för Douglas Lindelöw var väldigt intressant och han kändes som en väldigt trevlig person som har fötterna stadigt på jorden. Lite som en snäll pojke från grannen. Lite annorlunda än Bertram Allen haha, fick en helt annan känsla från han. ;)


Loppuun vielä kuva omista shoppailuistani! :) Ihan niin hirveästi en tänä vuonna ostanut, mm. ne ihanat ratsastushousut jäivät kauppaan ja olisin voinut ostaa myös vaikka mitä muuta ihanaa. Mutta nämä löysin:
- Pikeurin upea pikee puoleen hintaan.
- Kasa Kingslandin ratsastussukkia, sikahalvalla. Ei mutta siis kolme paria maksoi vissiin 200 kr (yksi pari normaalisti 200-300 kr) ja 3 kpl saapassukkapaketti olivat kai reilun 100 kr. Nuo villa(sekoite?)sukat ovat ihan parhaat nyt talvella!
- Mulle-shopista Polle-muki sekä pinkit Polle-ratsastussukat! :D t. Rosse 26 v
- Kingslandin puuvillaneule, tämä taisi maksaa jonkun 300 kr? Nämä Kingslandin perusneuleet ovat mun suosikki ratsastuspaitoja, ja voipa näitä perus neuleita käyttää myös töissä! :)
- Roecklin perus kesähanskat.

Vi avslutar med lite shoppingbilder! :) Det var inte så mycket jag shoppade i år, bl.a. blev det inga ridbyxor trots att jag hade planerat så, och det fanns så mycket mer jag gärna skulle köpt. Men det här köpte jag:
- En underbar piké från Pikeur, halva priset på den.
- En hög ridstrumpor från Kingsland, jätte billigt. Nej men tre par strumpor kostade 200 kr (ett par normalt 200-300 kr) och ett paket med 3 par stövelstrumpor var drygt 100 kr. Strumporna med ylle(blandning?) är helt fantastiska nu på vintern!
- Från Mulleshopen köpte jag en Mulle-mugg och ridstrumpor. :D Mvh. Rosita 26 år
- En stickad tröja i bomull från Kingsland, kostade typ 300 kr. Kingsland baströjor är mina favoriter, dom är så fina att man kan använda dom även på kontoret. :)
- Ridhandskar från Roeckl.



Loppuun vielä pari videota. Ensimmäisenä tunnelmaa palkintojenjaosta Snapchatin puolelta. Mut löytää sieltä nimellä rossew, saa lisätä jos kiinnostaa kurkkia My storya! :) Ja tokan videon olen kuvannut järkkärillä, siinä viilettää Olivier Philippaerts hevosellaan Ikker.

Avslutar med några filmer. Först lite stämning från prisutdelningen, hade dom här filmerna på Snapchat. Ni hittar mig där under namnet rossew, om ni vill se min Mystory så adda mig! :) Och den andra filmen har jag filmat med systemkameran, där syns lite när Olivier Philippaerts rider på sin Ikker.



Aina kun SIHS on ohi tulee kamalan haikea fiilis. Mutta tiedättekö mitä? Ratsastuksen EM-kilpailut järjestetään ensi vuonna elokuussa Göteborgissa! Sinne kannattaa kyllä lähteä Suomestakin turistiksi. ;)

Varje år när SIHS är förbi känns det lite vemodigt. Men vet ni vad? Rid-EM hålls i år i Göteborg! Det är värt att åka dit även från längre håll... ;)

7 jan. 2017

Koeratsastajan päiväkirjat, osa 2

Kuvituskuvana kolme vuotta vanha kuva entisestä vuokrahevosestani, Maunosta <3 Tämä taitaa olla vajaa viikko ennen Ruotsiin muuttoa.


Koeratsastus nro 2, check! Tällä kerralla en oikein tiennyt mitä odottaa, sillä vastasin omistajan laittamaan ilmoitukseen jossa ei kovin paljoa tietoja ollut. Hevonen on 5-vuotias pv-ruuna ja talli pienempi kotitalli vain vajaa 4 km päässä meiltä.

Talli oli tosi hieno, vaikka termi "pieni kotitalli" usein voikin tuoda vähän huonoja viboja ja ennakkoluuloja. :D Täällä oli kuitenkin ajateltu kaikki yksityiskohdat - talli oli avara ja valoisa, valkoiset kattopalkit, ihanat yksityiskohdat karsinoissa ja katossa oli kattokruunu. Karsinoita oli kuudelle hevoselle ja lisäksi kaikki oheistilat - satulahuone, pesutupa, sosiaalitilat ja vesikarsina.

Yllätyksekseni vastassa olikin 14-vuotias ruuna, joka näytti ihan ponilta! :D Suloinen pieni rautias hevonen, vähän kyllä epäilytti olenkohan sille liian iso. Se 5-vuotias mitä mun oli tarkoitus kokeilla oli kuulemma liikkunut jo tarpeeksi sille viikolle. Saisin kuulemma kokeilla tätä kokeneempaa hevosta jotta omistaja näkee miten ratsastan, ja saisin sitten myöhemmin testata sitä nuorikkoa.

Kenttä oli varmaan kuivin koskaan näkemäni kenttä tähän aikaan vuodesta, mahtavaa että jossain jaksetaan panostaa kentän pohjaan! :) Omistaja ratsasti hetken aikaa ja sitten oli mun vuoro. Hevonen tuntui selästä yhtä pieneltä kuin pelkäsin ja rehellisesti, sillä oli pienin ravi mitä olen hetkeen ratsastanut. Laukka sentään tuntui enemmän hevosen laukalta. Ratsastin ehkä 20 minuuttia, enkä löytänyt hevosen kanssa yhteistä säveltä. Se oli jäykkä ratsastaa, liikkeet vaatimattomat ja, no, huonosti läpiratsastettu hevonen. Syykin selvisi koeratsastuksen jälkeen: hevosella on 2-3 vuokraajaa ja omistaja ratsastaa sillä kerran viikossa tai kahdessa ja silloin estevalmennuksessa. Muhun ei ihan tällainen tyyli iske, että hevosella vaihtuu ratsastaja joka päivä. Jollekin muulle se saattaa sopia, mutta itse haluan vuokraamani hevosen olevan pääasiassa omistajansa vastuulla ja minä sitten vuokraajana täydennän tätä pakettia. Lisäksi jo pelkästään se on mulle ihan turhaa säätöä, että täytyy sopia 3-4 muun ihmisen kanssa viikon ratsastuspäivistä... Ei kiitos. Sovimme kyllä, että tulisin vielä toisen kerran jolloin pääsen myös tämän 5-vuotiaan selkään. Jouduin perumaan sairastuttuani äkäiseen flunssaan. Muhun ei nyt kuitenkaan tämä konsepti oikein iske, joten luulen ettei toista kertaa tule. Talli oli kiva, matka tallille todella lyhyt (4 minuuttia autolla), omistaja mukava ja 5-vuotias vaikutti symppikseltä hevoselta... Mun mielestä oli kuitenkin hassua, että "jouduin" koeratsastamaan ihan toisen hevosen kuin mitä oli puhe ja mikä oli ilmoituksessa.

No, pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. ;) 

5 jan. 2017

Uudenvuodenaaton estevalmennus

Tää mun estevalmennuksissa käyminenhän on nykyään erittäin säännöllistä - kyllähän kerran puolessa vuodessa jotain säännönmukaisuutta on, eikö? ;) Haha, vitsit sikseen. Musta tulee tuskin koskaan esteratsastajaa sillä multa a) puuttuu hevonen b) puuttuu taito c) puuttuu kiinnostus. Sanoinkin mun ystävälle joka siis toimii "mun" estevalmentajana, että jos joskus hommaan oman hevosen saa hän luvan hypätä ja kisata sillä. Mä voin sitten jatkossakin hypätä joskus ja jouluna niitä polvenkorkuisia ja muuten tuuppailla tyytyväisenä koulua. ;)

No ei nyt. Kyllä esteitä on kiva hypätä, varsinkin hevosella johon voi luottaa. Maaike on ihan paras tällaiseen tarkoitukseen! Vaan ei se aina ole ollut yhtä luotettava hyppääjä, vertaa ihan vaan 1,5 vuotta taaksepäin esim. tähän postaukseen. Maaike kiemurteli jokaiselle esteelle, hyppäsi epävarmasti ja kielsi helposti. Ihan pienenkin okserin hyppääminen oli sille maailman kamalinta! Nykyään Maaike RAKASTAA hyppäämistä, se imee esteelle kuin esteponi konsanaan eikä kiellä koskaan.

Heti alkuun spoilerikuva videolta - tyylillä 90 cm okserin yli!

Aloitettiin menemällä ympyrällä puomi-kavaletti-puomi -pomppusarjaa, ensin ravissa ja sitten laukassa. Kylläpä oli vaikeaa! :D Saada askeleet osumaan, hevonen keskelle puomea, ylläpitää taivutus, riittävän suuri voltti ja oma tasapaino. Mutta, onnistuimme kyllä muutaman kerran. ;) Maaike oli tästä tehtävästi ihan innoissaan ja röhki tohkeissaan joka hypyssä.


Ai että osaanko istua estesatulassa? En.

Alkuverkkaa vesiesteellä - kätevää kun kentän huonoa pohjaa voi käyttää tällä tavoin hyödyksi. ;)






Volttipuomeilun jälkeen tulimme pienen sarjan muutaman kerran molempiin suuntiin, nostaen hieman korkeutta joka kerralla. Aluksi sarja oli n. 50 cm, lopuksi ehkä 70 cm. Sitten ratsastimme "rataa", joka toisella kerralla sarjan jälkeen vasemmalle ja oikealle. Oikealla oli volttipuomi-sarja, ja vasemmalla sokeripalat joiden kohdalla oli tarkoitus ottaa käyntiin ja muutaman metrin jälkeen takaisin laukkaan. Tämä tehtävä sujui meiltä kyllä paljon paremmin mitä olin ajatellut, ainut vaan etten saanut laukkaa vaihtumaan sarjalla vasempaan kääntäessä. Vasemmalta oikealle se taas vaihtui, mutta siellä suunnassa onkin talli. :D



Outfit:
Kypärä - Lamicell
Paita - CRW
Turvaliivi - Horse Comfort
Hanskat - Roeckl
Housut - Animo
Saappaat - Mountain Horse
Kannukset - BR


"Radan" ratsastamisen jälkeen tulin vielä yhtä estettä okserina ja lopuksi se nostettiin 90 cm korkuiseksi. Hypyt sujuivat ihan mielettömän hyvin, pääsimme kunnon flowhun ja tunsin voivani luottaa Maaikeen ihan täydellisesti! Olen tosi tyytyväinen meihin molempiin, näin kaksi kertaa vuodessa hyppäävänä en ihan kokonaan mokaillut ja näin jopa askeleet välillä. :D Ehkä mussa olisi potentiaalia esteratsastajaksikin, ken tietää... ;)