Detta hände! SNÖKAOS!
Så skönt. Och också hemskt... Det tog över en timme till jobbet på måndag. För jämförelse, nu när jag har jobbat några mornar hemma och åker till jobbet vid tio så tar det 17 minuter. Men ändå är det så skönt och vackert med snö! Jag hoppas på en snöfylld februari och sen skulle det vara passande att inviga mars med härligt vårväder.
Tämä tapahtui! LUMIKAAOS!
Niin ihanaa. Ja myös kamalaa... Maanantaina työmatka kesti yli tunnin. Vertailun vuoksi, nyt kun olen tehnyt muutaman aamun etätöitä ja lähtenyt töihin 10 aikoihin niin matka on kestänyt 17 minuuttia. Mutta on tämä luminen maisema vaan niin kaunis! Toivon kovasti helmikuun olevan lumentäyteinen niin sitten sopisi hyvin aloittaa maaliskuu ihanalla kevätsäällä.
På tisdag passade jag på att rida när det fortfarande var ljust ute. Vi gjorde en härlig promenad i skogen, beundrade det vackra landskapet och njöt av lugnet. Det var så skönt att vara ute igen med bästa trygga Viking. Och vet ni vad vi gjorde? Vi travade och galopperade en kort sträcka! Gud vad skönt det var. Viking sätts igång nu väldigt lugnt och sakta, så det handlar bara om några hundra meter.
Tiistaina käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin ratsastamassa valoisaan aikaan. Tehtiin ihana maastoreissu metsässä, nautittiin kauniista maisemista ja rauhallisuudesta. Oli niin kiva olla ulkona parhaalla ja turvallisimmalla Vikingillä. Ja tiedättekö mitä me tehtiin? Me ravattiin ja laukattiin lyhyet pätkät! Voi miten ihanaa se oli. Viking kuntoutetaan nyt hitaasti ja varmasti, joten kyseessä oli ihan vain muutaman sadan metrin matka.
Igår var det dags för markpromenad. Vi gick kanske en halvtimme? Hade pannlampan på men man såg ändå ganska bra, skönt med den vita marken.
Eilen oli maasta kävelyn vuoro. Käveltiin ehkä puolisen tuntia? Mulla oli otsalamppu, mutta valkoisen maan ansiosta näki ilmankin aika hyvin.
Och vet ni vad som hände mig för första gången någonsin... Jag körde ner i diket. Har haft körkortet i sju år och det har aldrig förut hänt mig, så det är ju ganska bra. Precis på den smalaste biten av vägen nästan vid stallet aktade jag lite för mycket för en bil och däcken sjönk ner i den mjuka snön... Det var inte så djupt, men snön så mjuk och blaskig att jag kom inte loss utan hjälp. Som tur är var det några som stannade där och hjälpte till. Pust!
Ja tiedättekö mitä mulle tapahtui ekaa kertaa koskaan... Ajoin ojaan. Mulla on ollut ajokortti seitsemän vuotta ja tää oli eka kerta, joten aika hyvin on mennyt. Olin tallitien kapeimmassa kohdassa ja väistin vähän liikaa vastaantulevaa autoa ja niinhän siinä kävi, että renkaat painuivat pehmeään lumeen... Kovin syvää siinä ei ollut, mutta lumi oli niin pehmeää ja vetistä etten päässyt omin avuin irti. Onneksi sain pian apua ja pääsin irti. Huh!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar