Viidenkymmenenneljän prosentin angsti

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Lauantain kisat kotitallilla olivat aikamoinen pohjanoteeraus tulosten osalta. Helppo C ja 54,33 %, sija 14/17. Mitä tapahtui?

Tämän parempia kuvia mulla ei valitettavasti ole, kuvaajaa en saanut paikalle kahdeksalta aamulla ja M:n omistaja vain nappasi nopeasti muutaman kuvan kamerallani osaamatta oikeastaan käyttää sitä. Siihen nähden olen todella iloinen ja kiitollinen näistä muutamasta verkkakuvasta!

Olimme toisena lähtövuorossa joten saimme verkata ensimmäisen lähtijän kanssa ulkokentällä. Maaike oli aivan törkeän hyvä verkassa, välillä se vähän kyttäsi kukka-asetelmia ja kuuluttajan koppia mutta se liikkui todella kivasti, reippaasti ja oli hyvin avuilla. Verkkasin 35 min, tein paljon siirtymisiä ja otin vähän keskiravia. Radalle menin luottavaisin ja hyvillä mielin!

No niin... Eipä sillä ollut paljon väliä, että olin perjantai-iltana ratsastanut kouluaitojen vieressä ja näyttänyt kaikki paikat ja kulmat Maaikelle. Se jännittyi, päästi hätäkakit ja sen kaviot tuntuivat juuttuneen kentän pohjaan kiinni. Mieltä ei paljon nostanut kun se yritti karata takavasemmalle kouluaitojen yli kulmassa ennen keskihalkaisijalle ratsastusta ja radan aloitusta... :D Onneksi ehdin reagoimaan nopeasti ja vain ensimmäinen etukavio kolautti kouluaitaa, mutta kyllä siinä meni molemmilla vähän pasmat sekaisin. Pääty-ympyrä ja pelottavaa kulmaa oikoen keskihalkaisijalle josta tuli kuitenkin yllättäen 6 ja kommenttina "liian aikaisin käännetty, kuitenkin suoraan". Harjoitusravissa radan poikki onnistui hyvällä tiellä ja numeroksi 6,5. 15 m voltista 7 ja kolmikaarisesta serpenttiinistä sekä käyntisiirtymisistä 6,5 "pehmeä". Ravin askeleen pidennyksestä saimme SEISKAN (???) vaikka se ei tuntunut etenevän mihinkään ja sain oikeasti ratsastaa raivokkaasti eteen... Myös tokasta voltista 7. Käynti antoi meille 7+6+7, tällä kerralla muistin heittää ohjat kokonaan pois... ;) Käynti-ravi 7. Laukannostosta oikeaan ja laukkavoltista 6, laukka-ravi siirtymisestä edelliskerran tavoin yllättävä ja ilostuttava 7.

Tähän asti näyttää aika hyvältä, eikö?

Oma fiilis ei kyllä ollut tuomarin kanssa samoilla linjoilla sillä sain tehdä todella paljon töitä, että Maaike liikkui hyvässä tahdissa eteen eikö oikonut ja säikkynyt jokaisessa kulmassa. Sen takia olin vähän epätoivoinen kun oli aika nostaa vasen laukka ja huonon noston jälkeen olin niin uppoutunut ratsastamaan eteen, etten huomannut laukan olleen väärä. Siinä se sitten oli, kolmesta kohdasta pyöreä nolla ja laukka-ravi siirtymisestä 2. Hip hei. Ei esitetty. Ihan oma moka, olisi pitänyt olla ajan tasalla ja huomata laukan olevan väärä. Miten ihmeessä mä en sitä huomannut? Syytän tässä vain ja ainoastaan itseäni. Hammasta purren saimme pysähdyksestä 6 (epätasainen) ja lopputervehdyksestä tsemppi-seiskan. Kyllä mua harmitti radalta pois ratsastaessa! 

Alakerran numerot jäivät tällä kerralla paljon huonommiksi, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja koska Maaike oli niin jännittynyt ja tahmea niin siellä oli kolme kutosta ja kaksi vitosta - huonommin kuin viimeksi ja ihan aiheesta. Loppukommenttina: "Mukava hevonen. Väärä laukka oli todella harmi." Tämä tuomari oli ERITTÄIN vähäsanainen, multa puuttui puolista momenteista kommentti ja kirjurina ollut kaverini kertoi joillakin olleen kommentteja tyyliin parissa kohdassa... 

Mulla oli siis ymmärrettävistä syistä mieli vähän maassa tämän radan jälkeen. Onneksi Maaiken omistaja lohdutti ja sanoi kokonaisuuden muuten olleen hyvän näköinen. En kyllä tosiaan aavistanut meidän alkuradan saaneen noin hyviä pisteitä ja harmitus kasvoi vielä suuremmaksi kun tajusin, että jos en olisi mokannut sitä toista laukkaa meille olisi tullut pisteitä lähelle 65% ja olisimme luultavasti sijoittuneet. No, aina voi jossitella ja miettiä mitä olisi tehnyt toisin - pääasia on, että tämä opetti taas paljon. Radassa oli paljon hyvää verrattuna edellisiin kisoihin. Ja videolla meno näytti tosiaan jopa hyvältä, ei todellakaan yhtä huonolta kuin se selkään tuntui. Verkka oli myös tällä kerralla todella onnistunut ja Maaike liikkui paremmassa ja tasaisemmassa muodossa myös siellä radalla jännityksestä huolimatta. Harmi vaan kun en saanut esitettyä sitä samaa poweria mitä verkassa se tarjosi. Toista kilpakumppania lainatakseni on vain todettava, että kotona kisaaminen on pahempi homma. Hevoset menevät tietysti ihan sekaisin kun kukkapuskia on väärissä paikoissa ja kentän pohjan kuviointi on erilainen. ;)

Nyt levätään kolme viikkoa, nollataan pää ja yritetään uudestaan seuraavissa kisoissa. Tällä kerralla on luvassa ensimmäiset kisat muualla kuin kotitallilla ja nostetaan myös hieman vaatimustasoa luokan suhteen, luvassa on meidän eka helppo B. Se jää sitten nähtäväksi ollaanko me sillä tasolla virallisesti vai ei.

To be continued...