25 nov. 2018

Tahvo 2008-2018


Olen kertonut Tahvosta paljon täällä blogissa, ja moni teistä varmaan tietää sen sairastaneen jo monta vuotta diabetesta. Kolme vuotta sitten Tahvo oli eläinlääkärissä tehohoidossa haimatulehduksen ja sen myötä puhjenneen diabeteksen takia. Oli ihme että se selvisi hengissä, mutta kaikki oli sen arvoista ja saimme kolme ihanaa lisävuotta parhaan kissan kanssa.

Vuosi sitten sillä kuitenkin todettiin FORL, tuo viheliäinen kissoja piinaava hammassairaus. Päätimme silloin, että emme lähde poistamaan hampaita. Tahvo on saanut kokea elämänsä aikana niin paljon pahaa eikä hampaattoman kissan elämä olisi ollut kovin kivaa, varsinkin kun taakkana on vielä kaksi muuta kroonista sairautta. Päätin, että niin kauan kuin Tahvo vaikuttaa iloiselta ja pirteältä, se saa olla kanssamme. 

Se oli viimeiseen päivään asti iloinen ja pirteä. Muutama viikko sitten torstaiaamuna se söi, leikki ja oli hyväntuulinen. Tullessani kotiin töistä se ei enää halunnut syödä ja vaikutti tympääntyneeltä ja väsyneeltä. Tiesin, että nyt on aika. Varsimme ajan seuraavalle päivälle, ja perjantai-iltapäivänä Tahvo sai nukkua pois rauhassa. Kävimme ennen sitä pitkällä metsälenkillä ja se sai syödä kaikkia niitä herkkuja joita se ei ollut saanut syödä kolmeen vuoteen. Se oli viimeiseen asti tyytyväinen, luottavainen oma itsensä, mun ei tarvinnut pitää siitä edes kiinni kun eläinlääkäri pisti rauhoituksen niskaan. Kehräsi, meni nukkumaan ja sitten se oli poissa.

Se oli maailman paras kissa.












16 kommentarer:

  1. Voihh.. Melkein itken ❤️
    Ja joskus, toivottavasti vasta yli kymmenen vuoden päästä, on sama meilläkin edessä. Omasta lemmikistä luopuminen.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Se on raskasta. Sen takia moni ei hanki lemmikkiä. Mutta kaikki ne hyvät hetket ennen hyvästejä, ne ovat sen arvoista. <3

      Radera
  2. Voi hyvänen aika <3 ihana kissa ja kauniisti kerrottu tuo sen hetki. Meidän keskimmäisellä kissalla (ikää 12v) havaittiin juuri diabetes ja nyt käydään tiiviisti kontrolleissa.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos <3 Tsemppiä sairauden kanssa. Kunhan sokereiden ja rutiinien kanssa pääsee sinuiksi, on homma mielestäni melko vaivatonta.

      Radera
  3. Voi Tahvo, niin kaunis kissa <3 Surullista, mutta ainakin kissa oli hyvässä kodissa joka otti sen tarpeet huomioon, eikä pitänyt kärsimässä.

    SvaraRadera
  4. Itkuhan täällä pääsi... Oma vanha kissani lähti keväällä miltei 15-vuotiaana veljensä kanssa kissojen taivaaseen sairauksien saattelemina, ikävä on kova ♥ Voimia!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Eläimet, kaikki, ovat myös oma heikko kohtani. Voimia myös sinulle <3

      Radera
  5. Tahvo ❤️

    Mä itken aina lukiessani karvaisten perheenjäsenten poismenosta. Mutta kuten kuoleman aina kohdatessa, olen kokenut lohduttavana ajatuksen, että rakkaamme kulkevat mukanamme aina, kun muistamme heitä sydämissämme. Toivon sinulle jaksamista.

    SvaraRadera
    Svar
    1. <3 Mä muistan, miten muutama vuosi sitten luin jonkun muun blogipostausta kissan kuolemasta. En voinut lukea itkemättä. Sitten se joskus osuu omalle kohdalle. <3

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.