4 dec. 2018

No nyt ne kuulumiset!


Mistä mä oikein aloitan kertomaan näitä kuulumisia? Lyhyesti vai pitkästi? :D Bloggaaminen on ilmeisesti out ja kaikki blogit ihan surkeita, mutta ei anneta sen häiritä. Tästä eteenpäin päivitän silloin kun ehdin, sitä mitä haluan, niin pitkällä tekstillä kuin on inspiraatiota. Olen jo kauan sitten antanut periksi ja todennut, etten ole hyvä kirjoittaja. En esimerkiksi enää suostu tuottamaan artikkeleita Ride!-lehteen, vaan toimin ihan puhtaasti vain valokuvaajana. Ei musta ole asiatekstien kirjoittajaksi, varsinkin kun suomi on hieman ruostunut. Blogi on mun mielestä hauska asia, ja tähän pisteeseen pääseminen on ollut välillä stressaavaa "mutta kun on pakko kirjoitta hyviä, mielenkiintoisia ja täydellisiä tekstejä". Tämä on mulle harrastus, instagramin täyte. En enää oikein tiedä miten "definioida" mun blogia (huomaatteko, en edes tiedä mikä toi sana on suomeksi, "definiera" på svenska?), lätkin tänne kuvia ja ajatuksenvirtaa kunhan ehdin. Teille lukijoille on ollut ilo kirjoittaa näinkin pitkään, kiitos kun pysytte mukana! :) Negatiiviset marmattajat ovat ilmeisesti tippuneet pois jo tovi sitten, ainakaan mitään tympääntyneitä kommentteja ei ole hetkeen tullut. Hatunnosto sille. ;) Saa nyt siis nähdä mihin suuntaan tämä, pian kolmekymppisen ikuisen teinin, blogi tästä vielä kehittyy. Haluaisin muuttaa koko ulkoasun ja oikeastaan siirtää koko blogin oman domainini alle (www.fotografrositadahlberg.com), mutta olen laiska enkä jaksa. Blogger on vanha tuttu, sellainen pakollinen paha, mutta ei täältä poiskaan jaksa lähteä.

No, olipahan aloitus. :D

Kerron mahdollisimman lyhyesti. Kuvia on paljon.

MUTTER

Valkoisen herran kanssa menee todella hyvin! (koputtaa puuta)
Mitähän mä siitä olen tässä viimeisimmän puolen vuoden aikana edes kertonut? Kesän alussa se ontui mystisesti, ontuminen paljastui lihasjumeiksi satulan ja pitkäksi venyneen kengitysvälin vuoksi. Laitettiin Mutteri käyntiin (niinkuin ruotsiksi sanotaan), se meni taas vähän huonoksi, piikitettiin "varmuuden vuoksi" etupolviin kun niitä on aiemminkin hoidettu, kengitettiin, satula topattiin. Sitten tuli pikkuvaivaa - uusi tarhakaveri potki, arkoi uusia kenkiä, jadajadajada. Koko ajan sai aloittaa alusta. Nyt on kuitenkin ollut hyvä putki päällä parin kuukauden ajan ja Mutteri on ollut ihan super hyvä ratsastaa. Peukut pystyssä. Koulutreenit pidetään lyhyinä, paljon siirtymisiä ja takaosan vahvistusta, maastoilua. Lihaksetonhan se on, hieman heikko ja huonossa kunnossa. Edistyy kuitenkin koko ajan.







RINK

Rinkin kanssa meillä ei enää jatku hommat. Kävin hoitamassa Rinkiä pari kertaa viikossa sen ontuessa, marraskuun alussa oli tarkoitus aloittaa varovasti ratsastus ja kävin yhtenä aamuna kävelemässä sen kanssa, vähän ravia, juteltiin treenikalenterista ja millainen ohjelma sillä tulee nyt olla jotta tulee kuntoon. Seuraavana aamuna omistaja laittoi mulle viestiä, että haluaa nyt keksittyä Rinkin treenaamiseen itse. Meillä oli kuukauden irtisanomisaika, mutta ilmeisesti se ei nyt sitten ollutkaan voimassa. No, nämä on näitä, ei ole oma hevonen, ehkä tämä on ihan parhaaksi. Harmi kuitenkin, Rink on ihana hevonen ja on ollut mahtavaa kokea sen edistyminen. Alla hieman kuvamuisteluita mistä sitä ollaan lähdetty ja miten hieno se olikaan nyt kesällä.











UUSI HEVONEN?

Mulle on tarjottu monta hevosta, koeratsastin viime kuussa pari, niiden kanssa ei ihan klikannut. Eilen kokeilin yhtä hevosta mikä oli tosi kiva, lupasin kokeilla myös paria muuta tämän viikon aikana. Nää on ihan näitä perus "ratsasta pari kertaa viikossa"-hevosia. Sitten mulle on tarjottu yhtä diiliä mikä kuulostaa hieman liian hyvältä ollakseen totta joten luultavasti se ei ole ollenkaan hyvä, mutta katsotaan. ;) Ensi viikolla lähden tsekkaamaan sen ja juttelen omistajan kanssa hieman enemmän mitä hän oikein tahtoo, millainen diili tarkalleen jne... Näistä lisää myöhemmin kun kaikki on varmaa. Näin tylsän bloggaajan tavoin, cliffhangerit ja "en voi kertoa kaikkea vielä"-tyylillä. :D Sori!

OMAT ELÄIMET

Tahvon kuolemasta on jo kuukausi. Huh. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun, en ole oikeastaan ollut siitä edes kovin surullinen jos rehellinen saan olla. Se oli helppo ratkaisu, Tahvo oli viimeiseen iltaan asti onnellinen ja tiedän olleeni vastuullinen eläimenomistaja. Snö on auttanut tosi paljon, luulen että ilman sitä olisi tilanne ihan toinen. Mulla on tekeillä kuvakirja Tahvosta, en tosin tiedä kuinka kauan sen tekemisessä vielä menee sillä niitä kuviahan on jonkin verran... Ikävä on, mutta ei liian. Tahvo oli paras, se oli mulle maailman rakkain. Silti osasin päästää irti kun oli aika.

Snö taas, no se kasvaa ihan hirveää tahtia! Painaa nyt 7 kg ja tuntuu isolta. Täytti 8 kk viikko sitten. Sen kanssa on kaikki muu sujunut hyvin, mutta se on ihan hirveän nirso ja varsinkin nyt kun se alkaa olla sukukypsä, on hungerstrike käytössä vähän väliä. Hän ei tahdo. Sitten taas välillä maittaa ruoka erinomaisesti. Enpä olisi koiraa hankkiessa osannut arvata, että ruoka tulee olemaan suurin ongelma. Suurin osa koiranomistajista kun tuntuu valittavan päinvastaista... Snö syö raakaruokaa Mush ja VOM, kanankauloja, kanansiipiä, välillä Acanana kuivanappulaa ja raakoja luita. Haluan pitää sen ruokavalion mahdollisimman luonnonmukaisena ja olen meinannut pari kertaa raivostua eläinkaupan myyjään joka tuputtaa kuivaruokaa. "Muttakun sen koiran hampaat menee pilalle jos se ei syö kuivaruokaa!" Bullshit.

Hieman harmiakin on meillä ollut, Snö sairasti kennelyskän viime kuussa ja nyt viime viikolla se sai rabies-rokotuksesta hieman sivuoireita. Oksensi, voi pahoin ja oli hieman apaattinen. Samaan syssyyn se järsi hieman paria lelua jotka tulivat yläkautta ulos, kävimme varoksi uudestaan eläinlääkärissä mutta ei mitään hätää, se oli jokin reaktio rokotuksesta vain. Onneksi rokote on voimassa 3 vuotta, ensi kerralla sitten otetaan vähän varovasti. Me lähdetään Suomeen joulukuun lopussa, joten nyt on passi ja rokotus hoidettu! :) 

Ja kyllä, musta on kuoriutunut crazy dog mama joka ei saa koirastaan tarpeeksi... ;)

Snö 7kk

Snön kaverit Kiwi ja Frank



8 kk


Snön bestis Fonzie





Sellaista tänne... :)

Joulukuu tuo tullessaan päivitystä hevosjuttuihin, pari lomaviikkoa, paljon koirajuttuja, Suomenmatkaa ja toivottavasti kauniita, lumisia päiviä! Ihanaa joulukuuta teille lukijoille. <3

8 kommentarer:

  1. Upeita nuo koirakuvat, apua! Aivan ihana pumpulipallo tämä Snö <3
    Miten harmillista että Rinkin kanssa homma meni miten meni, sekä sinun puolestasi että siksi ettei pääse enää näkemään kuvia ja videoita siitä mustasta satuhevosesta... mutta toivottavasti tilalle löytyisi joku yhtä hyvä, on siispä tosin aika isot saappaat täytettävänä

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos, Snö on niin mielettömän ihana ja ilostuttaa kyllä jokaista päivää! <3

      Rinkin omistajalla on onneksi oma instagram joten sieltä pääsee jatkossakin näkemään Rinkin kuulumisia! :) Ja kyllä mä siitä välillä kuvia edelleen otan.

      Radera
  2. Hei Rosita

    Ihan alkuun iso etähalaus sinulle!

    Olen ihan hurjan iloinen siitä, että jatkat bloggaamista ja ihan omalla tavallasi, omassa tahdissasi. Sinun blogisi, sinä päätät. Piste.

    Tahvolla oli hyvä ja onnellinen elämä luonasi. Olit myös kyllin viisas ja vahva päästäksesi irti kun oli sen aika.

    Kuvat kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, varsinkin sinun kuvasi. :-) Olen kyllä tykännyt hurjan paljon myös teksteistäsi, mutta ymmärrän täysin sen, että jos niiden kirjoittaminen ei tunnu kivalta, ei kirjoittaminen silloin ole hauskaa ja silloin on parempi olla kirjoittamatta.

    Mukavaa, että olette vihdoin päässeet pikkuhiljaa tekemään säännöllisesti töitä Mutterin kanssa. Hiljaa hyvää tulee. Uskon, että valkoinen herra saa taas lihaksia lisää, voimaa, kunto kohenee ja sen myötä myös vaativammat harjoitukset mahdollistuvat. Kämpä vidare!

    Ikävää, että yhteinen matkasi Rinkin kanssa ei jatku. Ikävää myös se, että omistaja ei kunnioittanut sovittua kuukauden irtisanomisaikaa. Iloitsen kuitenkin siitä että sain blogisi välityksellä seurata Rinkin kasvua ratsuksi, pojasta nuoreksi mieheksi. Upea hevonen joka opetti sinulle ja meille lukijoille paljon. <3

    Jännityksellä odotan uutisia mahdollisesta uudesta hevosystävästä.

    Hyvää joulukuuta!
    Maarit L. :-)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos Maarit, aina yhtä ihanista kommenteistasi! <3

      Välillä kirjoittaminen sujuu, välillä tuherran yhtä tekstiä parikin tuntia kun ei juttu luista. Kuvia on niin helppo muokata ja lätkiä postauksiin, sen takia Instagram tuntuu varmaan nykyään luontevammalta. Vaikka sinnekin välillä pidempiä tekstejä tulee.

      Rinkin kanssa oli kyllä ilo työskennellä ja tuli todistettua sekä itselleni että muille, että kyllä sitä jotain osaa. :D Aika paljon negaa sain silloin kun aloitin ratsastamaan Rinkiä, mutta hyvähän siitä tuli. :)

      Kiitos, maanantaina koeratsastin yhtä tosi kivaa hevosta mutta tosiaan mulla on vielä monta ehdokasta jäljellä. Saa nähdä mihin tästä vielä päätyy. :)

      Ihanaa joulukuuta myös sinulle!

      Radera
  3. Tuo linjaus bloggaamiseen on sama jonka olen itse ottanut, kun yritän taas blogiani aktivoida. :) Eli kirjoita vain ihan oman fiiliksen mukaan! :) Ikävä kuulla jos Rinkin kanssa ei kuviot menneet putkeen, mutta hyvä että Mutter pysyy kuvioissa. Ja toivotaan että löytyy joku uusikin kiva hevoskaveri!
    Myös koirasi on aivan ihana <3

    SvaraRadera
    Svar
    1. Ehdottomasti, hauskaa ja rentouttavaahan tän puuhan pitää olla! :)

      Radera
  4. Tuo Rinkin juttu on aika ikävä, mutta kuten sanoit - nämä on näitä.
    Kennelyskä on tosiaan aika viheliäinen, meillä kumpikin karvakaveri sairasti sen kesäloman aikana - suunnitelmat uusiutuivat tehokkaasti, mutta pääasia, että tulivat kuntoon.

    Innolla odottelen uusiakin postauksia, toivottavasti löydät aikaa kirjoittaa!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Se oli kyllä harmi. Ikävä nähdä millaisia puolia ihmisistä voi paljastua. Mutta mutta, tästä jatketaan! :)

      Yritän löytää aikaa, ainakin kerran viikkoon. Kiva kun teitä pitkäaikaisia lukijoita yhä löytyy. <3

      Radera