19 jan. 2019

Mitä kadun koiran hankkimisessa?


Kohta kahdeksan kuukautta koiranomistajuutta takana. Aika on kulunut hurjan nopeasti! Pienestä 2 kg painavasta, kahteen kämmeneen mahtuvasta pumpulipallosta on kasvanut villi, 7 kg painava ja noin 35 cm korkea teini. Snö täyttää kohta 10 kuukautta ja on jo ehtinyt näkemään ja kokemaan vaikka mitä. Ja niin paljon kaikkea kivaa edessä!




Voin täysin rehellisesti sanoa, etten ole hetkeäkään katunut koiran ottamista. Olen joka päivä niin täynnä onnea tuosta pienestä riiviöstä, ettei sitä voi kuvailla. Tottakai meillä on ollut hankaliakin päiviä. Aluksi tuntui ettei Snö tule sisäsiistiksi millään, sitten oli noin 7 kk iässä pieni uhma ja nyt 9 kk molemmin puolin Snö käyttäytyi 3-4 viikon ajan erittäin rasittavasti. Mutta toisaalta mulla ei ole vertailupohjaa ja tiedostan, että Snö on ollut myös näinä "hankalina" kausina erinomaisen hyväkäytöksinen. Se on vaan ollut niin helppo koira, että heti kun jokin pienikin asia on erilailla sen käytöksessä, tuntuu se jo ongelmalta. ;)



Minkä kanssa meillä on sitten ollut "ongelmia"?

Snö on ollut ihan pienestä koiranpennusta asti erittäin ronkeli ruoan kanssa. Kokeilimme muutamaa eri kuivaruokamerkkiä, kunnes n. 4-5 kk iässä kyllästyin ja ostin raakaruokaa. Se upposi 1-2 kk ajan, sitten alkoi venkaaminen juu-ei-juu-ei ja välillä Snö oli syömättä parikin päivää. Ollaan kokeiltu kaikki maut Mushilta ja Vomilta, Mushista se ei tykkää melkein ollenkaan (liila pussi menee välillä), Vom maistuu paremmin. Olin tosi tiukkana, että jos ei ruoka kelpaa olkoon ilman seuraavaan kertaan. Nyt se teki yhtäkkiä täyskäännöksen, ja on syönyt viikon verran paremmin kuin hyvin. Seuraavaa "testailukautta" odotellessa... ;) Enpä olisi arvannut, että ruoka ja nirsoilu tulisi olemaan meidän suurin ongelma! :D


Snö alkoi vahtimaan todella paljon joskus joulukuun alussa, ja aluksi oli kausia kun se räksytti jopa ulkoa kuuluville äänille ja juoksi ovelle rähjäämään aina kun jotain kuului rappukäytävässä. Se ei tosin ikinä ole haukkunut jos se on yksin kotona, olen kysynyt naapureilta ja itsekin kuulen kotiin tullessa sen olevan hiljaa. Korkeintaan vingahtaa ilosta kun kuulee kotiväen saapuvan. Kokeilin monta eri taktiikkaa, ja parhaiten on toiminut luoksekutsuminen, "istutus"/muu temppu sekä kehuminen kun se keskittyy. Nykyään Snö jättää 80% huomioimatta äänet, ja tulee usein "ilmoittamaan" mulle jos se kuulee jotain. On se hauska, miten Snöstä huomaa vahtimisen olevan sen "tarkoitus", se ei välillä edes voi omalle vaistolleen mitään, ikään kuin sen on pakko edes vähän murahdella. Ilmoittaminen on meidän taloudessa sallittua, mutta ovelle ei saa juosta haukkumaan vaikka miten tekisi mieli. ;)


Remmikäyttäytyminen on ollut alusta asti erinomaista, ja meillä on ollut käytössä valjaat melkein aina. Snö ei edes sietänyt kaulapantaa kuin ihan hiljattain. Tykkään valjaista itsekin, mutta nyt on ollut kiva välillä käyttää kaulapantaa kun hormonit ovat hyrränneet vähän ylikierroksilla... Snöstä tuli rasittava vähän ennen joulua, ja piippaus, yliaktiivinen haistelu ja stressikäytös jatkui tammikuun ekalle viikolle. Nyt se on taas rauhoittunut ja normalisoitunut. :) Piippaa välillä edelleen lenkillä jos näkee koiran, mutta ohitukset sujuvat hyvin ja ollaan pienestä pennusta asti treenattu "skvallerträning", eli muhun katsomisesta palkinto. Metsässä Snö on saanut olla irti siitä asti kun metsässä ollaan alettu käymään, eli n. 4 kk iästä. Siellä se seuraa kuin hai laivaa, välillä jää jotain haistelemaan mutta pinkoo äkkiä kiinni jos se jää jälkeen. Pari kertaa ollaan "taisteltu" metsässä kun Snö meinaa lähteä kuurosokeana jonkun hajun perään, silloin olen ottanut sen remmiin ja tehty johtajuusharjoituksia (ei saa ohittaa mua, tulee luokse kun kutsun, seis kun pyydän), minkä jälkeen se on taas ollut herran nuhteessa. :D



Ollaan alettu "treenaamaan" agilityä, tai siis käyty hallilla kaksi kertaa kaverien kanssa. Yksi heistä kilpailee ja treenaa aktiivisesti agilityä mäyriksensä kanssa, joten hän on ohjannut ja neuvonut meitä muita. Snö on päässyt testaamaan matalimpia hyppyjä ja tunneleita, ja oli nyt toisella kerralla jo ihan liekeissä. En malta odottaa millainen agilitytaituri siitä tuleekaan! :) Suunnitelmissa on alkaa harjoittelemaan agilitya aktiivisesti 2-4 kertaa kuukaudessa. Muita tulevaisuuden suunnitelmia meillä ei Snölle vielä ole, se saa olla laadukas perhe- ja harrastuskoira. Näyttelyhommat on meillä kuopattu täysin, Snöllä on vain yksi kives joten se siitä. :D Harmi kyllä, sillä Snön vanhemmat ovat championeita vaikka kuinka monessa Pohjoismaassa ja Snö on muutenkin (mielestäni ;)) aivan erinomainen rotuyksilö.


Alla video meidän viimeisimmästä agilitytreenistä, suoritimme kahdeksan esteen radan! <3 Pari kertaa tuli virhe yhdelle esteelle kun oma keskittyminen hävisi ja Snö ei tiennyt mitä tehdä. Viimeisellä kerralla pääsimme puhtaasti, siitä ei tosin tietenkään ole videota... :)


Niin, ehdittiinhän me Suomessakin käymään Snö matkassa mukana! Laivamatkat menivät paremmin kuin hyvin. Snö tuntui viihtyvän, oli rauhassa koko ajan ja nukkui sikeästi hytissä. Kotimatkalla uskalsimme jättää sen hyttiin nukkumaan illallisen ajaksi, ja saapuessamme takaisin se vain käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. :)

En voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi, että päätimme 1,5 vuotta sitten hankkia koiran. <3

Tässä vielä joukko kuvia Snöstä ja sen bestiksestä Fonziesta, saman ikäinen chihuahua-pomeranian-mittelspitz-seropi. Nämä kaksi ovat niin valtavan suloisia yhdessä, kuin paita ja peppu ja niin parhaita ystäviä kuin olla ja voi! <3 Ne tapasivat ensimmäisen kerran noin 3 kk ikäisinä.











2 kommentarer:

  1. Ihana Snö! Onko teillä Ruotsissa pentutehtailu yhtä paljon tapetilla kuin Suomessa?
    Meillä on kova koirakuume mutta tuntuu että pitää selvittää asioita aika paljon ennenkuin uskaltautuu koirakaupoille. Lapsiperheessä luonne on se tärkein, joten tietysti toivoisi kasvattajan painottavan juuri sitä.
    Maltti on valttia näissä eläinhommissa, eiköhän meillekin lopulta oma karvakuono löydy 🙂.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Mä en ole näitä keskusteluja pahemmin seurannut tai nähnyt, joten en osaa sanoa. Mulle on aina ollut tärkeää ostaa koira kunnolliselta kasvattajalta. Meillä oli ehdottomasti paljon plussaa se, että päästiin etukäteen tutustumaan melkein koko koirasukuun Snön isoisä mukaanlukien! :) Tsemppiä teille koiran hankintaan, se on kyllä ihan parhaita päätöksiä. <3

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.