11 juni 2019

Viimeiset ratsastuskuvat


Elämä hymyili toukokuussa! Mutter oli iskussa ja kaikki tuntui hyvältä. Tällä viikolla matto vedettiin pois jalkojeni alta, ja nämä tulevat olemaan viimeiset ratsastuskuvat ikinä Mutterin kanssa.

Olen puhunut avoimesti blogissa Mutterin tilanteesta. Sen omistaja ei ole kovin omistautunut hevoselleen, vaan olemme toisen vuokraajan kanssa jakaneet vastuun sen liikunnasta, ruokinnasta ja pääasiallisesta hoidosta. Mutter on tässä viimeisen vuoden aikana ollut epäsäännöllisen säännöllisesti, ollaan treenattu rauhassa maastopainoitteisesti. Mutter on ollut parempi ja parempi koko ajan kiitos hyvän satulan, säännöllisen kengityksen ja sopivan liikunnan ansiosta.


Olen ollut koko vuoden ajan tästä tilanteesta ahdistunut, kun en itse voi moneen asiaan vaikuttaa, kuitenkin jatkanut vuokraajana tuhannesta takaiskusta huolimatta sen takia kun Mutteria niin rakastan.

En ihan oikeasti jaksa kirjoittaa kaikkia juttuja tähän. Eikä niillä ole väliä. Tilanne on nyt se, että Mutter jää köpöttelyhevoseksi, omistajalla ei ole aikaa/jaksamista/halua tutkia/hoitaa sitä tai jatkaa sopivan satulan etsimistä, ja se on hänen oikeutensa. Hän haluaa Mutterin jäävän pois ratsun hommista ja Mutter muuttaa oloneuvokseksi pihattoon.





Olen alkanut katselemaan "uutta" hevosta, mutta rehellisesti sanottuna motivaationi ratsastukseen on tällä hetkellä olematon. Olen viime vuosina saanut ratsastaa niin hyvillä, laadukkailla ja hyvin ratsastetuilla hevosilla, etten halua "mitä tahansa" hevosta. Kaiken pitää olla hyvin. Kiva hevonen, kiva omistaja, kiva talli ja sopiva matka. Mutkatonta harrastamista.

Muutamaa hevosta on tullut käytyä kokeilemassa, mutta mikään ei ole tuntunut hyvältä.
1. Estehevonen jolla teiniomistaja joka ei ikinä käy kouluvalmennuksissa tai muutenkaan jaksa ratsastaa koulua ja halusi jonkun vievän sitä koulussa eteenpäin. Mutta siinä olisi aivan liikaa työmaata mun motivaatiolle tällä hetkellä.
2. Nuori estehevonen, kiva omistaja, mutta en just nyt jaksa ratsastaa raakaa hevosta.
3. Kiva kouluhevonen, mutta omistaja unohti mainita hevosen seisseen puoli vuotta ja nyt ratsastettu pari kuukautta. Lisäksi tallilla surkea kenttä jota ei huolleta ollenkaan.

Katsotaan. Ehkä tässä on jonkinlaisen tauon paikka.























Olen todella pahoillani siitä, miten negatiiviselta tämä postaus kuulostaa ja miten tympeältä ihmiseltä saatan vaikuttaa. :D Ajattelin kuitenkin olevan parempi, että tuon rehelliset fiilikset ja kuulumiset esiin. Tätä tämä nyt vain valitettavasti on. Elämä tuo eteen yllättäviä tilanteita, eivätkä ne aina ole kivoja.

Blogi jatkuu yhtä epäsäännöllisenä kuin se on tähänkin asti ollut, kuvapostauksia, random kuulumisia, tarinointia ja epämääräisiä ratsastuskertomuksia. Kiitos kun olette olleet matkassa jo viisi vuotta. Aika kuluu niin nopeasti!

18 kommentarer:

  1. Tosi ikävää, vaikutitte Mutterin kanssa olevanne toistenne ne oikeat, sellaista tunnetta harvoin saa.
    Toivotan jaksamista, koska tiedän miten alas fiiliksen tuollainen vie ☹️

    Hyvää kesää joka tapauksessa 😊

    SvaraRadera
    Svar
    1. Nämä kaksi vuotta ovat kyllä olleet erityisiä.
      Kiitos samoin, hyvää kesää! <3

      Radera
  2. Ratsastat kuitenkin ilmeisesti Florista?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Jep, mutta sinne on matkaa 1,5 h/suunta joten pääsen käymään siellä n. 1-2 kertaa kuukaudessa.

      Radera
  3. I feel you! Olin talvella samankaltaisessa tilanteessa, sitä oikeaa heppakaveria ei löytynyt ja ajattelin että pidän vähän taukoa. Eikä edes kaduta, aikaa jää omalle hyvinvoinnille, koirille, ystäville, parisuhteelle ja kaikenlaisille extempore -ideoille, ihan kivaa vaihtelua :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kuulostaa kyllä aika kivalta vaihtoehdolta! :D Mulla on tässä vielä muutama hevosehdokas kokeiltavana, katsotaan löytyykö sopivaa. :) Muuten keskitän huomioni koiraharrastukseen seuraavaksi!

      Radera
  4. Tiedän tunteen! Itse turhauduin loppuvuodesta omaan hevostilanteeseeni (ihan kiva vuokraheppa, mutta ei ihan 100% sitä mitä toivoin ja kun on omakin ollut niin kyllähän se vuokraajan rooli välillä vähän tympi kun olisi halunnut tehdä asioita eri tavalla.. Lisäksi parikin hevosenhoidollista asiaa mietitytti muutoin kivalla tallilla, mutta omistajalla ei ollut kiinnostusta puuttua tilanteeseen) päädyin lopulta pitämään taukoa vuokraamisesta ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen! Jää enemmän aikaa itselle, opintojen loppurutistukselle, matkustamiselle yms.. Ehtiihän sitä myöhemminkin palata aktiivisemman hevostelu pariin, jos siltä tuntuu ja löytyy jotain sopivaa :)

    Tsemppia jatkoon!

    -L

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kuulostaa fiksulta ratkaisulta! :)
      Itse olen siinä tilanteessa, että tuntuu siltä, että on "liikaa" kokemusta, mielipidettä, taitoa ja omia tapoja vuokraamiseen. Olen viittä vaille ostaa oma, ja se olisi tietysti fiksuinta! Mutta en kuitenkaan loppujen lopuksi tällä hetkellä halua omaa hevosta. Ehkä 5-10 vuoden päästä. Katsotaan jos löytyy kiva, jos ei, aina on muuta elämää. :)

      Radera
  5. Tosi ikävää, että sun ja Mutterin matka päättyi näin yhtäkkiä! :/

    Toivotaan, että saat kesän myötä taas lisää motivaatiota ja intoa ratsastamiseen, ja että löytäisit jonkin sopivan hevosen juuri niillä kriteereillä, joilla olet sitä etsimässä! :) Vaikka motivaatio tuntuisikin olevan hukassa, älä unohda hevosharrastusta kokonaan - olet todella hyvä ratsastaja, ja iso esikuva mulle! <3

    nuortaverta.blogspot.fi

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kyllähän se harmittaa, ihan hirveästi. Niin tärkeä ja rakas hevonen kun on kyseessä. Mutta kun asiat eivät toimi, niin ei tätä enää valitettavasti jaksa. Harmittaa vietävästi, mutta tätä tämä on kun ei ole oma. Pitäisi jo olla tottunut. :)

      Onneksi mulla on Floris (siellä kaukana :D) ja Maaike+Liefke (sinnekin matkaa...), joten en ihan hevosettomaksi jää. Mutta Mutter on ollut näiden vuosien aikana sen verran "oma", että sydämeen jää tietysti aukko.

      Menen ihan sanattomaksi joka kerta, kun kuulen olevani jollekin esikuva. Olen aivan mielettömän kiitollinen ja otettu! <3 Kiitos kun olet seurannut "hevosmatkaani" näinkin pitkälle. Some (ja blogi) ovat niin syvälle juurtuneita asioita ainakin mulle, etten todellakaan jätä hommaa vaikka hetkeksi hevosettomaksi jäisinkin. ;) Kuvattavia, ja satunnaisratsastettavia, löytyy aina. ;)

      Radera
  6. Harmillista, Mutter on ollut suosikkini blogissasi&instassa esiintyvistä hevosista. Toivotaan Mutterille kaikkea hyvää <3 ps. Ratsastat tosi kauniisti!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 Mutter on kyllä jäänyt monen mieleen ja sitä moni seuraajani rakastaa. Melkein pelottaa kertoa tästä (pian) instagramissa. Blogi on kuitenkin sen verran "pienen väen" paikka, että tänne jo uskalsin tästä sanoa. Instagramissa varmasti monen muun kuin minun sydämeni särkyy... :/

      Radera
  7. Hei Rosita

    Olen lykännyt kommentin kirjoittamista kun tulin niin surulliseksi. Itketti. Harmitti. 😪
    Olette ahkeroineet Mutterin kanssa kovasti ja samalla sulautuneet yhteen. Teitä on ollut ilo seurata. Mutteria tulee ikävä ❤️, ihana hevonen.

    Onneksi on Floris, Maaike ja Liefke ❤️❤️❤️ - matkaa heidän luokse toki on. Pidän peukut pystyssä että löytäisit läheltä jonkun hurmaavan hevosystävän - ja unelmadiilillä.

    Aurinkoisia päiviä!
    Maarit L.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Olen ihan otettu teidän lukijoidenne kommenteista! <3 Niin sydämellisiä ja lämpimiä. Kiitos sinunkin kauniista sanoista! <3

      Radera
  8. Itselläni taustalla ratsastuskouluvuosia, jotka päättyivät 2015, kun motivaationi lähti - oma lempihevoseni myytiin, en päässyt mihinkään "rinkiin" ja opettajat vaihtuivat jatkuvasti... Tai siis ohjaajat, harva oli opettajaksi opiskellut... Pidin kaksi vuotta taukoa, löysin paikan missä pääsin vuokraamaan useampaa hevosta. Löysin aivan hurmaavan nuoren pojan, jonka kanssa palaset loksahti -> se myytiin. Menin kaikilla mahdollisilla hevosilla vuorotellen, kokeilin yhtä ekaa kertaa ja löysin the hevosen, niin mun tyylinen ja uskallan väittää että "mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan". Päästiin myös valmennuksiin, maastoon ja hyppäämään, nautin joka hetkestä, kun sain kuntouttaa häntä <3 Tuli aika jolloin omistaja joutui vähentämään hevosia, ja kyseinen kopukka löysi uuden kodin. Jäin taas ilman vakioratsua ja päädyin lopettamaan ratsastuksen. Tai siis tauolle, kuten aina ;)

    Kohta taas vuosi ratsastamatta ja voin kyllä samaistua fiilikseen, kun tuntuu että matto vedetään jalkojen alta ja kriteerit uudelle ratsulle on korkeat. Se onkin yksi syy miksi en ole uutta ratsua edes etsinyt: en halua että taas löydän jotain upeaa ja sitten joudun siitä taas luopumaan. Tai että diili ei miellytä minua eikä ratsun kanssa suju, kun on niin kovat toiveet ja odotukset. Parempi siis olla kokonaan ratsastamatta, kun en ratsastuskouluunkaan halua takaisin.

    Tsemppiä sinulle ja onnea uuden ratsun etsintään <3 Voin kokemuksella sanoa että tauot on toisinaan hyväksi ja tauon jälkeen voi aueta uusia mahdollisuuksia ja tulla aivan huippudiili vastaan, kuten minulla ratsastuskoulun jälkeen... Ehdin kuitenkin yhteensä yli vuoden elämään vuokrahevosten kanssa. Ne ajat opettivat aivan hirmuisesti, mutta ottivat myös paljon, niin henkisesti kuin fyysisesti.

    Anteeksi pitkästä kommentista, mutta oli pakko kirjoittaa, kun oli niin samaistuttava postaus. Tänä vuonna haluaisin muuttaa Ruotsiin ja olisi kyllä mielenkiintoista päästä tutustumaan ruotsalaiseenkin hevoskulttuuriin, vaikka onhan se jo jonkin verran minulle auennut blogisi kautta :) Olen seurannut melkein alusta asti tätä blogia. Instagramiasi täysin alusta asti - ihanaa sisältöä molemmissa <3

    SvaraRadera
    Svar
    1. KIITOS pitkästä, kannustavasta ja kauniista kommentistasi! <3 Ihan huikeaa, että olet ollut matkassa niin kauan. Olen niin onnellinen siitä, että lukija- ja seuraajakuntani koostuu pääasiassa näin upeista tyypeistä. Vähän jännitti kirjoittaa näin avoimesti omista fiiliksistä, olin melkein varma ainakin yhden vihaisen anonyymin ilmestyvän kommentoimaan, mutta se pelko on ollut (toistaiseksi) täysin turhaa - olen saanut osakseni teiltä niin upeita ja ihania viestejä. <3

      Mulla on vielä muutama (4) hevosta kokeiltavana, mutta jos näistä mikään ei mätsää niin on vissiin pakko jäädä tauolle. Se olisikin ensimmäinen kerta näiden 23 harrastusvuoteni aikana, ja se hieman pelottaa. Ja samalla harmittaa, tunnen kehittyneeni hurjasti ratsastuksessa viimeisten 2-3 vuoden aikana, että onko sitä taitoa, kuntoa ja hevosenlukutaitoa jäljellä jos nyt lopetan? En halua mennä asioiden edelle, mutta kaikenlaisia ajatuksia pyörittelen päässäni tällä hetkellä.

      Kiitos vielä, ja jos päädyt tänne Ruotsiin muuttamaan, niin älä epäröi heittää viestillä jos jokin mietityttää, tai jos vaikka haluat "fika"-seuraa! :)

      Radera
    2. Ihana kuulla ettei kukaan vihainen anonyymi ole hyökännyt! Itselläni kunto oli kahden vuoden tauon aikana heikentynyt ihan mukavasti :D Muuten oikeastaan kaikki tuli ihan "selkärangasta". Mutta kannattaa kyllä pitää kaikki vaihtoehdot avoinna - jos ei nyt löydy sopivaa hevoskumppania, niin tauon aikana voi tulla vaikka unelmadiili vastaan! Siellä taitaa olla enemmän tarjontaa vuokrahevosissa jne, kuin Suomessa yleisesti. Todella harvoin itse ainakaan löydän edes omalta paikkakunnaltani mitään hevosdiiliä.

      Minäpäs palaan asiaan mikäli sinne meren toiselle puolelle eksyn :P Aikaisintaan kuitenkin loppukesästä

      Radera
  9. Hei Rosita

    Palasin satulaan syksyllä 2012 lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Tauon aikana kävin ratsastamassa muutaman kerran, ja satulassa pysyin joka kerta (pari kertaa entuudestaan tutulla hevosella, pari kertaa kilteillä, viisailla ratsuilla jotka pitivät pilotista huolen 😉). Jokaisen kerran jälkeen kropassa kyllä tuntui, vaikka normiliikuntaa (lenkkeily, jumppa, pyöräily) olinkin säännöllisesti harrastanut.

    Toivon, ettei mahdollisesta tauostasi todellakaan tule lähelläkään yhtä pitkää. Mielestäni taidot (ainakin teoriassa) ja erityisesti hevosenlukutaito säilyvät kyllä. Haastavinta minulle oli, että tiesin miten minun olisi pitänyt ratsastaa ja mitä satulassa tehdä, mutta keho ei vaan toiminut samoin kuin ennen. Apujen yhteensovittamista ja oikeaa ajoitusta, "hienosäätöä", olen opetellut uudelleen ja uudelleen (ja tämähän jatkuu ikuisesti). Kärsivällisyyteni oli varsinkin ensimmäisen vuoden aikana koetuksella. Oman kehon hahmottaminen ja sen hallitseminen satulassa tuntui käsittämättömän vaikealta 😂.

    En todennäköisesti enää koskaan hyppää yhtä korkeita esteitä kuin nuorempana. Olen kuitenkin hypännyt pienempiä esteitä. Nykyisen vuokrahevoseni kanssa maastoilen kerran viikossa, ja päästelemme välillä laukassa aika lujaa! Tämän hevosen kanssa uskalsin kokeilla myös ilman satulaa ratsastusta, ja tarkoituksena on mennä satulatta jatkossakin vähintään kerran kuukaudessa (loistavaa tasapainotreeniä).

    Olen muutaman kerran miettinyt, missä olisin ratsastuksellisesti nyt ilman tuota pitkää taukoa. Mitä kaikkea osaisin? Olisinko hankkinut vuosien varrella oman hevosen?

    Olen sysännyt nämä jossittelut syrjään. Tärkeintä on, että palasin satulaan ja ennen kaikkea hevosten pariin. Se tunne, että on taas "kotona", siellä missä pitääkin. ❤️ Hevoset toivottavat sinut tervetulleeksi korvat hörössä, sydän avoimena, valmiina ystävyyteen.

    Parasta lienee se, etten pidä asioita itsestään selvinä. En ratsastusta, en mitään aiemmin hevosista oppimaani. Olen aidosti kiitollinen ja iloinen joka kerta hevosen kohdatessani ja satulaan istuessani. Hevosten kautta olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja löytänyt todellisia sydänystäviä.

    Aurinkoisin terveisin ja ihanaa juhannusta toivottaen,

    Maarit L. 😊

    SvaraRadera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.