Terveisiä Åresta! Saavuin tänne aamulla kahdeksan aikoihin koko yön kestäneen junamatkan jälkeen. Matka oli aika mielenkiintoinen, pienessä vaunussa nukkui kuusi ihmistä ja en tietenkään nukkunut kovinkaan hyvin vaikka oli korvatulpat korvissa. Heräsin joka toinen tunti ja nukuin sellaista ihmeellistä koiranunta että tuntui koko ajan siltä kuin olisi puoliksi hereillä... No joo, perille päästiin ja vietettiin heti viisi tuntia rinteessä. Kiva kahden vuoden tauko takana, heti ekaksi jyrkkään punaiseen rinteeseen... No selvisin vaikka nyt onkin reidet vähän jumissa. Tulin just takaisin hotellille illallisella ja päätin kirjoittaa tää postauksen pois roikkumasta. Työkaverit lähtivät vielä juhlimaan mutta mun oli pakko päästä lepäämään, huomenna olis tavoitteena päästä mäkeen heti ysiltä...
Niin mutta tän postauksen aiheena ei ole Åre vaan viikon heppailut.
Ratsastin Maaikella keskiviikkona kolmannen kerran ja koin pieniä ahaa-elämyksiä. Vihdoin! Ratsastin aika normaalisti, kaikki askellajit läpi ja mukaan vähän pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä. Mutta mitä tapahtuikaan tällä kertaa? Mä tajusin, että jos pidän ohjan lyhyempänä Maaiken on helpompi tukeutua siihen ja liikkua paremmin tuntumalla. Lisäksi keksin niinkin ihmeellisen asian kuin taakse nojaamisen ja olipa helpompi istua harjoitusravissa, liike parani ja paketti pysyi kasassa. Keskityin parhaani mukaan omaan istuntaan, istuinluut oikealla paikalla, hyvä ryhti ja kädet oikeassa kulmassa. Sainkin mun käsistä tosi hyvän spontaanin kommenti Vikingin omistajalta, että kannoin ne kuulemma just oikeassa kulmassa. Jee! Mun pahin ongelma jännittämisen ja etukenoon jälkeen: ne perhanan kädet ja kerrankin onnistuin parantamaan edes yhden asian!
Vikingin kanssa oli tiistaina ohjelmassa kävelyä. No siitä ei sitten on mitään jännää kerrottavaa haha, käveltiin tunti maastossa ja oli kylmä! Mietin jo, että olisin pesettänyt ton mun untsikan pois mutta onneksi en tehnyt niin sillä ei se kevät vielä tainnutkaan tulla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar