27 apr. 2015

Epäonneajonnea


Kevät on pitkällä ja luonto heräsi eloon tyyliin viikossa, ruoho on jo tosi vihreää ja silmut puissa isoja. Lämmintäkin jo on ja viikonloppuna lähti talviturkki muutamalta saunojalta. Mutta meidän epäonni se sen kun vaan jatkuu. Vikingiä puri viikonloppuna kyy ja treenit vaihtuivat kävelyyn. Topangan toinen takajalka on ollut epämääräinen nyt jonkin aikaa ja keskiviikkona on tiedossa klinikkareissu. Ell on käynyt sitä katsomassa muutaman kerran mutta jatkotutkimuksia on siis luvassa. Toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta. Maaike voi sentään hyvin ja suoritti hienon kouluradan omistajansa kanssa sunnuntaina.

Våren är här och det blev helt grönt på en vecka, gräset har tagit över marken och träden har stora knoppar. Det har varit hyfsat varmt och i helgen var det några som invigde sommaren med ett dopp i havet när vi hade bastukväll. Men oturen hänger fortfarande över oss tyvärr. I helgen blev Viking biten av en huggorm och träningen byttes ut till promenad. Topangas ena bakben har varit dålig ett tag nu och på onsdag ska hon kollas upp på kliniken. Veterinären har tittat på henne några gånger men det behövs undersöka mer. Vi hoppas på det bästa men fruktar för det värsta. Åtminstone en av hästarna, Maaike, har det bra och gjorde en fin debut på dressyrbanan i söndags.


Oma koti kullan kallis. Korvaamatonta tulla töiden jälkeen suurkaupungin hulinasta tänne rauhaan.

Hem ljuva hem. Det är helt ovärderligt att komma hem till lugnet efter en arbetsdag i stadsvimlet.


Ratsastustaukoa kertyi taas mutta minkäs teet. Ja eilenkin oli ohjelmassa vain maastokäppäilyä. No, elämä on. Kyllähän tää tilanne tympii. Melkein vuoden ollut tällaista epäonnea näiden hevosten kanssa. Ja joo, aina voisi etsiä uuden TERVEEN vuokrahevosen mutta en jaksa, olen laiska ja mukavuudenhaluinen. :D Ei mutta kun on niin kiva talli, ihanat omistajat ja mahtavat hevoset niin jaksa siinä sitten taas sitä etsimisrumbaa läpi.

Jag har saknat hästryggen så mycket men vad kan man göra. Igår fick jag åtminstone skritta ut, hehe. Visst är det jobbigt, men sånt är livet. Det har varit en sån otur med hästarna nu under ett helt år. Och jovisst, jag skulle kunna försöka hitta en ny FRISK medryttarhäst men jag orkar inte, jag är lat och för bekväm. :D Nej men när man rider på ett så pass trevligt stall, har underbara hästägare och hästar runt sig så vill man inte slösa bort sin tid, energi och framförallt livslust med att försöka hitta något bättre. Tror inte det finns. :)




Tällaisia kuvia nappasin eilen. Niin kaunista ja sää aivan mieletön. Käveltiin pitkin metsäpolkuja pitkällä ohjalla. Tunsin itseni ihan prinsessaksi, kuin istuisin upean valkoisen satuhevosen selässä ja olisin mukana Lumikki-leffassa. Linnut lauloivat ja lentelivät ympäriinsä ja nähtiin peura ihan tosi läheltä, siinä se kökötti puskan takana ja tuijotettiin toisiamme hetken aikaa.

Tog dessa bilder igår. Det var så vackert och fint väder. Vi skrittade på skogsstigar utan stress. Jag kände mig som en prinsessa, som om jag skulle sitta på en vit sagohäst och vara med i Snövit. Fåglarna sjöng och flög omkring och vi såg ett rådjur på nära håll, den stod där bakom en buske och vi stirrade på varandra ett tag.

"Morötter??!! Nehepp.... Jo, något prasslade du med!"
Kotiin päin käveltiin sitten pikavauhtia. :D

2 kommentarer:

  1. Vitsi mitkä maastot! Kyllä minäkin tuntisin itseni Lumikiksi noissa maisemissa valkean satuhepan selässä :D Haluaisitko joskus tehdä postauksen teidän maastoista ja ylipäätänsä millaisia käytäntöjä siellä on hevosilla maastoillessa?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Onpas mielenkiintoinen postausidea, laitan ehdottomasti toteutukseen! :)

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.