9 sep. 2019

Villilapsi Liefke friisinäyttelyissä


Liefken elämän tähän astinen tärkein tapahtuma koitti viikko sitten sunnuntaina, kun SFHF:n (Ruotsin friisiyhdistys) vuosittain järjestämä frieserpremiering/friese keuring, friisinäyttelyt, oli vihdoin täällä. Kesä on mennyt niin nopeasti! Ei tunnu yhtään siltä, että pikku varsa on jo 5 kuukautta vanha. Vastahan se oli ihan mini, mahtui kävelemään Maaiken vatsan alta ja oli niin pieni ja hentoinen...

Little did we know, että Liefkestä kasvaisi erittäin omapäinen, villi ja hieman tuhmakin nuori neiti. Sillä on omaa tahtoa kuin pienessä kylässä! Mutta samalla se on niin hyväsydäminen, veikeä, ihmisrakas ja sosiaalinen nuori. Omistaja on hieman ihmeissään, että miten niin kilteistä ja rauhallisista vanhemmista tuli tällainen villiviikari? :D

Eräs tallikaverimme sattui kuulemaan yleisössä kahden naisen välisen keskustelun Liefken esiintymisen aikana (spoiler: sen jälkeen, kun Liefke oli poistunut kehästä hyppäämällä narun yli, ja hyppäsi myös takaisin):

1: Tämä on se varsa mikä meidän pitäisi ostaa ja viedä kotiin!
2: Ei todellakaan.
1: Miksei?
2: Tämän varsan kanssa tulee olemaan kädet täynnä muutaman vuoden päästä.
.........
1: Mutta äitihevonen sentään näyttää rauhalliselta!
2: Ei näytä, se on vain väsynyt. Se on antanut periksi.

Joku ehkä olisi voinut pahastua tällaisesta, mutta tyttöjen omistaja nauroi tälle niin paljon ja itsekin repesin nauruun luettuani hänen postauksen. :D Miten oikeassa nämä naiset ovatkaan! Liefke tulee tosiaan varmasti antamaan meille aikamoiset koetukset tulevaisuudessa, mutta samalla olen varma, että kun sen kanssa pääsee yhteisymmärrykseen se tulee antamaan vieläkin enemmän takaisin. <3


Lähdimme Strömsholmeniin jo lauantai-iltapäivällä. Oma päiväni alkoi aikasin, hain nimittäin hevosauton lähitallilta puoli kahdeksalta aamulla ja ajoin noin tunnin verran Maaiken ja Liefken kotitallille. Vähän jänskätti ajaa niin isoa manuaalivaihteista autoa, mutta nopeasti siihen tottui ja ihan kuin olisi ajanut perus pakua. :) Kävin ostamassa eväitä vielä ennen tallia ja olin perillä joskus puoli kymmenen aikoihin.

Otimme aika rauhallisesti aamupäivän, pakkasimme kaikki kamat autoon, haimme hepat sisälle ja puunasimme niitä. Meitä oli iso porukka, reilu 10 henkilöä ja kaikille oli hankittu mätsäävät, valkoiset liivit joissa luki Team Liefke ja Liefken perustiedot. <3 Liefkeltä trimmattiin korvakarvat pois, Maaikelta parta ja kaviokarvat, molempien kaviot lankattiin ja selvitettiin jouhet.

Puolen päivän aikoihin söimme tallin kahvilassa lounasta, ja sitten oli aika pakata hepat kyytiin ja lähteä ajamaan! Lastaaminen jännitti kaikkia, mutta loppujen lopuksi saimme hepat kyytiin reilussa viidessä minuutissa. Hieno suoritus ottaen huomioon, että Lifen hyppäsi pystyyn kolme kertaa ja meinasi poistua paikalta... Maaike meni hienosti auton kyytiin, ja lopulta myös Lifen saatiin kyytiin.

Matka sujui erittäin hyvin, hevoset matkustivat rauhassa koko 3 tunnin ajan. Perillä ne tulivat rauhassa ulos autosta ja ottivat karsinan heti haltuun, söivät ja joivat. Hälinää riitti, monta eri varsaa, oreja ja muita hevosia. Maaike + Liefke olivat kuitenkin rauhallisia ja tyytyväisen oloisia, joten lähdimme fikalle läheiseen kahvilaan.



Fikapaussin jälkeen suunnistimme kohti majoituspaikkaamme, joka osoittautui isoksi vitsiksi. :D Aivan järkyttävän surkea ja kärttyinen henkilökunta, ruoka oli yksi iso vitsi ja huoneet vähintäänkin mielenkiintoiset. Otimme koko paikan huumorin kannalta. Skoolasimme yhdessä shampanjaa ennen illallista, ja illallisen jälkeen kävimme kaupan kautta vielä tallilla katsomassa että hevosilla on kaikki hyvin, annoimme niille iltaruoat ja lähdimme takaisin majapaikkaan.

Sunnuntaina koitti h-hetki! Näyttelyt jouduttiin valitettavasti siirtämään maneesiin uhkaavan myrskyn takia. Aamupäivällä se hieman harmitti, mutta lounaan jälkeen Ruotsin yli pyyhkäisi niin valtava ukkosmyrsky etten ole vastaavaa nähnyt. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja tuhansia salamoita iski tunnin sisällä.


Seurasimme ensin IBOP-ratsastuskoetta, jossa tallikaveri ja erään toisen kaverin hevonen esitettiin. Tallikaveri ei valitettavasti saanut hyväksyttyä tulosta (77 pistettä tai enemmän), mutta toisen kaverini upea Martin-ori sai hyväksytyn tuloksen! Myös erään tutun tamma sai juuri puoli pistettä pisterajan yli, ja koska tamma oli viime vuonna saanut näyttelyistä ensimmäisen palkinnon, palkittiin se nyt ratsastuskokeen jälkeen Kroon-tittelillä. Tämä oli historinen hetki ruotsalaiselle friisiyhdistykselle, sillä upea Lova af Vibbleboda on ensimmäinen Ruotsissa syntynyt friisitamma, jolle on myönnetty Kroon-titteli!
(Kroon = Ensimmäisen palkinnon saanut ster-tamma, joka on saanut IBOP-kokeesta hyväksytyn tuloksen TAI sport-predikaatin [kolme yli 60% tulosta MsvC tai yli tasolta].)



Puunasimme hevosia hullun lailla tunnin verran, ja sitten olikin Liefken vuoro. Ai kamala kun jännitti!!! Eniten meitä jännitti esittäisikö Liefke ollenkaan ravia, laukka on sille vahvempi askellaji juuri nyt ja varsinkin jännittäessä se mieluummin loikkii pupulaukkaa kuin ravaa.











No... Jännitys oli periaatteessa turhaa. Kyllähän se ravasi, kunhan oli ensin loikannut näyttelykehästä ulos! xD Liefke hyppäsi narun yli kuin vanha tekijä, hirnahti Maaikelle kuin sanoakseen "Katso äiti miten upeasti hyppäsin, ai etkö sä tulekaan mukana ,okei hyppään takaisin", ja hyppäsi takaisin kehään. Ja siellähän se sitten ravasi, niin upeasti että mulla laukesi jännitys ja aloin itkemään. Oli hankala kuvata samalla kun tärisin ja nyyhkytin. Se oli niin hieno, niin taitava, upea, kaunis vauva! <3






























Pidätin hengitystä arvostelua kuunnellessani. En ole ihan varma ymmärsinkö/kuulinko kaikkea, tuomarit tykkäsivät Liefkestä mutta sanoivat sen olevan liian etupainoinen tällä hetkellä ja tästä kärsii askellajit. Liefke sai kolmannen palkinnon (kaksi pistettä vajaa kakkospalkinto, tää on tärkeää ;D) ja saatesanoina tuomareilta, että tästä taitaa tulla estehevonen. ;)

Tällaista reilussa kasvuvaiheessa olevaa 5-kuukautisvarsaa ei ole kovin helppo esittää, Liefke on ainakin kasvanut ihan hurjasti sekä rungon pituutta, että takaosan korkeutta viimeisimmän 1-2 kk aikana ja se todellakin on takakorkea ja näin ollen etupainoinen. Sen käynti on oikeasti todella hyvän näköistä, matkaa voittava ja rento, mutta pientä jännitti niin paljon ettei sieltä oikein irronnut samanlaista askellusta kuin kotona.

Liefke on tarkoitus esittää seuraavan kerran 3-vuotiaana, ja silloin toivotaan sen olevan riittävän hyvä kantakirjaan. Friisit kuitenkin kasvavat aina 7-vuotiaiksi asti, joten jos se ei vielä 3-vuotiaana ole tarpeeksi kypsä ja kasvanut, on Liefkellä vielä monta vuotta aikaa näyttää mihin se pystyy.

Tiesittekö muuten, että Maaike on kerran nuorena ollut puolen pisteen päässä 1. palkinnosta? :)






Aivan mahtava, joskin raskas ja väsyttävä reissu. Emme päässeet lähtemään ukkosen takia suunnitelmien mukaan kotiin, ja matkalla satoi niin rankasti, että lopulta olimme perillä kolme tuntia suunniteltua myöhemmin. Mulla oli edessä vielä heppa-auton tankkaaminen ja palautus, ja taisin olla kotona joskus 9 jälkeen illalla. Mutta hitsi että oli kiva olla mukana tällä reissulla, en malta odottaa seuraavaa kertaa! Kolme vuotta menee nopeasti. Niin jännä nähdä millainen hevonen tästä omapäisestä, ihanasta tuittupäästä vielä kasvaa. ;)

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar