Kylmä ja tunteeton

Jokainen hevostyttö tietää sen tunteen kun menettää sydämensä hevoselle. Siitä tulee yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä asioista maailmassa ja sen eteen tekee lähes mitä vaan. No, mä en valitettavasti enää oikein kunnolla muista miltä se tuntuu. Olen lähiaikoina tehnyt hieman itsetutkistelua ja tullut siihen tulokseen etten enää osaa rakastaa tai kiintyä tässä harrastuksessa. Tykkään kyllä, teen asiat tunnollisesti ja nautin hevostelusta mutta rakkaus ei ole ollut mukana enää moneen vuoteen.

Tää kaikki on lähtenyt niistä lapsuuden ratsastuskouluvuosista kun joka kerta sai pettyä lempiponin myytiin. Vanhempani yrittivät takoa päähän sitä ajatusta ettei kannata kiintyä sellaiseen mikä ei ole oma. Voi miten viisaita sanoja! Mutta sitten kuvioihin astui Jet.

Teininä mulla oli pitkä pesti Jetin hoitajana, liikuttajana ja vuokraajana ja jälkeen päin ajateltuna se on ollut varmaan tärkein hevonen koko mun elämässä. Ei mitenkään erityinen, ei se kauheasti osannutkaan mitään, vähän kuriton laiskanpulskea putte ja hieman rumakin tyyppi - mutta silti mä rakastin sitä. 2005-2009, neljän vuoden ajan koimme ylä- ja alamäkiä ja opettelimme yhdessä. Uskalsin kiintyä ja rentoutua, tuntuihan se melkein kuin omalta hevoselta. Jetin kanssa opin valtavasti ratsastuksesta ja hevosten käsittelystä, kiitos Jetin ihanan omistajan kun sain tällaisen mahdollisuuden. Aloittaessani olin hieman epävarma teini jonka kokemus rajoittui ratsastuskoulun puksuttimiin. Luopuessani Jetistä olin kasvanut todella paljon paitsi fyysisesti että henkisesti, mutta eniten hevosenkäsittelijänä.

Jetin jälkeen mulla on ollut todella monta vuokrahevosta ja mitään niistä en ole tainnut ratsastaa vuotta kauempaa. Kuulostaa kamalalta mutta selitys on kovin yksinkertainen: muutin todella paljon ympäriinsä 18-23-vuotiaana ja kaksi vuotta samalla paikkakunnalla taitaa olla mun ennätys. Kaikki ne hevoset joita ratsastin olivat tietysti tärkeitä mulle ja pidin niistä todella paljon. Omistajien kanssa olen edelleen todella hyvissä väleissä ja he ovat ihania ihmisiä! :)

Seuraava rakkaus, tai ainakin voimakas ihastus, oli Gracia. Tuo ihanan kamala tempperamenttinen tamma jossa näin sitä jotain. Helppo se ei ollut ja alussa mieli muuttuikin vähän epävarmaksi ja epäilin ettei siitä tulisikaan mitään mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat toimimaan. Aluksi sidoin sen kiinni aina hoitaessa ja satuloidessa, muuten vaarana oli saada hampaista tai kaviosta. Pikkuhiljaa meille syntyi jonkinlainen yhteisymmärrys ja pystyin pitämään G:n vapaana. Onnistumisen ilo ja suhteen kehitys tämän tamman kanssa olivat varmasti ne avainasiat siihen miksi G:stä tykkäsin niin paljon.

Vuosi sitten muutin Ruotsiin ja kiva vuokrahevonen Topanga löytyikin nopeasti. Tykkäsin siitä heti! Ihana luonne ja mahtava ratsastettavuus. Onnea ei kuitenkaan jatkunut kauaa ja nythän se on sitten ollut saikulla melkein vuoden. Omistaja hoitaa sen pääosin itse, välillä autan ja melkein joka kerta tallilla ollessani käyn vähän halimassa Toppania. Tääkin on nyt vähän kakspiippuinen juttu sillä tiedän tietoisesti vältteväni suurempaa kiintymistä sillä jos tamma ei pian parane niin meidän matka ei valitettavasti tule jatkumaan.

No entä Viking sitten? Sen piti olla väliaikaisratkaisu kunnes Toppan aloittaa kuntoutuksen mutta tässä sitä ollaan 10 kuukautta myöhemmin. Kyllä, Vikingistä on tullut mulle tosi tärkeä. Ei, en rakasta sitä(kään). Haluaisin mutta en osaa. Tykkään ja välitän mutta toisaalta, voihan sekin olla rakkautta.

Olen vihdoin omaksunut sen asenteen jota vanhempani mulle yrittivät opettaa: älä kiinny mihinkään mikä ei ole oma. Viisastahan se on mutta pidemmän päälle aika masentavaa. 

Tuntuu vähän hassulta tulla kertomaan näin henkilökohtaisia ajatuksia tänne blogin puolelle, yleensä kun koitan pitää jutut suht kevyinä ja mukavina. Nyt tuli kuitenkin tarve päästä purkamaan näitä asioita sanoiksi. Olen valmis ottamaan paskamyrskyn vastaan mikäli joku kokee asiakseen järjestää sellaisen. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, eikö. ;)

PS: Lupaan että lopetan synkistelyt tähän postaukseen ja saatte seuraavaksi lukea jotain kivaa.