Suomalainen lainaratsu - Arbaleesia

Lomallakaan ei pääse näistä hevosista eroon... ;) Läppä.

Saimme tällä kerralla sovitettua aikataulumme yhteen Alexandran (linkki blogiin) kanssa ja pistimme pystyyn kunnon photoshootit. Tähän kuului mm. 10 000 askelta hevosen perässä joka harppoo melkein 7 km/h, lämpöäkin oli vaatimattomat +25 joten aika hyvästä treenistä se siinä valokuvaajankin roolissa meni. ;) Photoshootin tulokset näette sitten hieman myöhemmin. :) 

Kävin viimeksi Alexandran luona vuosi sitten elokuussa jolloin myös kokeilin hänen tammaansa Arbaleesiaa. Silloin en oikein saanut siihen otetta eikä fiilis ollut mikään parhain, mutta tällä kerralla oli kuin mun alla olisi ollut eri hevonen. Toki Alexandra läpiratsasti ensin hevosensa ja pääsin nautiskelemaan parhaista paloista, mutta silti! Arbaleesia oli selkeästi kehittynyt ihan hurjasti tässä vuoden aikana. 

Mulla oli ensimmäistä kertaa päällä uudet Licarzon ratsastushousut, oikein varusteurheilijan unelmahousut. Kauniin ulkomuodon lisäksi ne olivat todella hyvät päällä. Näistä tulee vielä lisää juttua myöhemmin!

Jalassa mulla olikin sitten Alexandran vähän liian isot jodhpurit. Olin vähän pulassa niiden kanssa kun kengät meinasivat tippua jalasta pitäessäni jalkaa jalustimessa. Päädyin sitten menemään ilman jalustimia ja selvisin onneksi hengissä. ;) Arbaleesialla on oikein mukavat liikkeet, joskin sillä on vähän erikoinen ravi. Sellainen keinuva. Päädyimme Alexandran kanssa siihen loppupäätelmään, että se on kuin aavikkolaiva.

Nopean sarjakuvauksen etuja - saa ikuistettua sen puolikkaan sekunnin kun meno näyttää hyvältä. ;)

Ratsastelin ympäri isoa kenttää, hain tuntumaa ja kokeilin kaikki askellajit läpi. Olin tosiaan erittäin iloinen siitä, että Arbaleesia liikkui tänä vuonna niin paljon paremmin minä kyydissä. Välillä vierasta hevosta ratsastaessa on kyllä niin orpo olo ja tuntee itsensä ihan surkeaksi. :D Vielä kun Alexandra vinkkasi Arbaleesian nostavan laukan ulkopohkeella, niin kyllä sujui.

Arbaleesia yllätti vähän mut, ja nimenomaan positiivisesti! Se tunti reippaalta ja oli heti menossa eteen kun vähän pyysin. Aluksi olin vähän hukassa käsien ja tuntuman kanssa, mutta aika nopeasti meillä klikkasi ja pääsimme samalle aaltopituudelle. ;) 

Käyntipaussi kuumuudessa...

Kokeilin vielä vähän rallittaa laukassa ja Alexandra sanoikin naureskellen, ettei tämä tamma oikein ymmärrä tai osaa laukata kovaa. Hehe, ainakin se yritti kovasti!

Kun on kuuma.