Suomalainen lainaratsu - Champ

Jos mulla jotain on Suomesta ikävä, niin heppakavereita ja tallireissuja! Asuessani Suomessa kävin vähän väliä jonkun kaverin mukana tallilla ihan vaan hengailemassa, viettämässä aikaa ja kuvaamassa. Ja kaverit kävivät vastavuoroisesti minun mukanani tallilla. Joten arvatkaapa kuinka kivaa on käydä Suomessa ihan yksin jolloin ei tarvitse kokea minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että käy joka päivä tallilla ja mies parka jää anopin kanssa juomaa viiniä. ;) Tällä kerralla olin tosiaan Suomessa ihan yksin ja kävin kolmen kaverin kanssa kolmella eri tallilla. Ihan loisto reissu siis!

Aada näytti ensin vähän mallia!

Torstaina kävin moikkaamassa Aadaa ja Champia. Aada pyysi mut jokin aika sitten ottamaan kuvia hänestä ja Champista, näistä tulossa vielä oma erillinen kuvapostaus. Kerran hevostyttö aina hevostyttö - tämä lomalainen oli tietysti ihan innoissaan kun pääsin Champin kyytiin! Pelkäsin pientä kulttuurishokkia - kouluratsastajana koen etten osaa istua kunnolla estesatulassa, ja vielä kun alla oli täysin estehevonen niin avot...

Aadan näkemys Champista

Aada ratsasti ensin, kertoi vähän Champista ja otti muutaman hypyn. Kerron tämän varmaan jokaisessa postauksessa missä näkyy uusi hevonen, mutta mä oon aina ihan solmussa kun joudun uuden vieraan hevosen selkään. Tuntuu siltä, etten osaa mitään! :D Ja siltä tuntui nytkin... Champ tuntui selkään paljon pienemmältä miltä se näytti maasta, mutta sen kyydissä oli oikein mukava istua. Ainakin käynnissä. ;) Kun otin ohjat olisin voinut saman tien tilata paikan seuraavalta alkeiskurssilta. :D Miten se on niin vaikeaa... Tuntui tosi vaikealta pitää hyvä tuntuma ja Champ tuntui hitaalta pohkeelle. Mulla olikin Aadan suosituksesta raippa mukana, mutta jossain vaiheessa heitin sen pois kun alkoi sujumaan.

No ainakin mua nauratti. ;)

Nämä ilmeet...

No kappas, kyllä se sitten alkoi sujumaan ihan kiitettävästi! :) Löysimme välillä yhteisen tahdin ja Aadan huutojen ja neuvojen avulla homma toimi. Pari kertaa kokeilin istua harjoitusraviin ja siinä sitten sitä kouluratsastajaa vietiin kun pohje oli ihan vailla tukea. (Anteeksi selitykseni. Totuushan on se, etten osaa ratsastaa.)

Just kun sain raviin hyvän fiiliksen olikin aika laukata. Ja sehän näytti aluksi tältä. :D Nyt saatte tekin luvan nauraa! ;)

Pääsin vähän hengittämään, naureskelin että ihan mukavaa puuhaahan tää on ja sitten Aada sanoi, että tuu toi kavaletti. Exkuse mua, minäkö hyppäisin vieraalla hevosella? No okei, ohjasin sille hurjalle esteelle (10 cm kavaletille), suljin silmäni ja toivoin parasta. Päästiin yli. ;)

Suoritus oli ilmeisesti hyväksytty, sillä Aada käski mun tulla vieressä oleva pysty. Siis tuollainen hurja este, jolla oli korkeutta ainakin 40 cm. ;) Vannotin Aadaa lupaamaan etten tipu ja hei, en tippunut! :D Jeejee! Ei tällainen estejännitys saatikaan hehkutus ehkä ihan normaalia ole.

Takapuoli satulassa... Eiku.

Kuten näistä parhaista valituista kuvista näkyy, meillä meni kuitenkin ihan kivasti. Champ oli erittäin mukava hevonen ratsastaa ja olen ihan tyytyväinen ottaen huomioon "eka kerta"-jännitykseni ja vieraan hevosen. :) 

Lopuksi vielä pari tiimikuvaa. Champ tietää miten poseerataan. ;)