Sunset ride

Saimme Maaiken kanssa alkuviikosta tallille mukaan finbesök - hienon vieraan! Siskoni oli käymässä Suomesta ja lähti mukaan tallille apulaiseksi ja kuvaajaksi Victoria's Secret-tuoksupalkalla. Yritin pitää tallireissun mahdollisimman lyhyenä ja kivuttomana, kuten aina jos mukana on ei-hevosihminen. Esimerkiksi mieheni lähtee huomattavasti enemmän mielellään mukaan talliseuralaiseksi kaljapalkalla. :D 

Sisko ei ole ennen käyttänyt järkkäriä, mutta kamera pysyi hyvin kädessä ja kuvistakin tuli tosi kivoja. Vähän erilaista ilmettä ja näkökulmaa! Sain näistä pienellä muokkaamisella ja fiksaamisella aika hienoja, vai mitä tykkäätte? :)

Ensimmäinen "Milloin me ollaan valmiita"-kysymys tuli jo ennen kuin satulan selkään. :D Sovelsin sitten treenin sen mukaan ja mentiin kentällä reilu puoli tuntia. Vähän sellainen palautteleva/kertaileva ratsastus (vai miten sitä nyt selittäisi). Liikkuuko eteen, taipuuko, kuunteleeko. Mukavia, mutta aina vähän hankalia perusjuttuja.

Kuviakin on nyt poikkeuksellisen paljon, mutta laitetaan kerrankin enemän. Kuvia oli yli 900 ja vaikka kuinka karsin ja karsin, niin aina vaan niitä kuvia oli ihan liikaa jäljellä. Seuraavaankin postaukseen niitä riittää ihan kivasti.

Täällä on ollut tosi epävakainen sää. Saman päivän aikana voi olla +25 lämmintä, sataa kaatamalla ja sitten taas on poutaa. Taivaalla tapahtuu paljon ja se näkyy myös näissä kuvissa upeina taustoina.

Me ollaan tällaisia höntsäilijöitä. Verkassa on kiva vähän päästellä laukkaa rivakkaan tahtiin ympäri isoa kenttää. Sen jälkeen on hevonen mukavan vertynyt! Maaiken mielestä se on tosi kivaa puuhaa, tosin tuo ison ratsastuskentän toinen pääty on sen mielestä tosi pelottava kuten kuvasarjan ensimmäisen kuvan kyttäysilmeestä huomaa.

Välillä me jahtasimme kissaa...

Vaikka kuvittelin meidän ottaneen vähän takapakkia treenaamisessa, niin on mun kyllä myönnettävä että fiilis on silti todella hyvä näiden ratsastuskertojen jälkeen. Vähän on epävarmuutta ilmassa, mutta Maaike on tuntunut hetki hetkeltä paremmalta. Ja kyllä esimerkiksi tätä kuvaa katsoessa on pakko myöntää, että lihakset ovat ainakin tallella... Mites toi kaulan paksuus?

Oma istuntani kaipaa vähän korjaamista, ja toivon pääseväni muutamaan kouluvalmennukseen ennen kuin kisakausi lähtee käyntiin. Perse ei pysy penkissä, sisäkäsi elää omaa elämäänsä ja pohjekin liukuu turhan tiuhaan tahtiin kylkeä pitkin.

Siis miten voi olla noin upea taivas? Kuvissa sen upeudesta näkee vain puolet, livenähän tuollainen laskeva aurinko on vielä upeampi. Fiilis näissä kuvissa on mun mielestä aivan ihana - harmi, ettei meidän ratsastuskentän ympäristö ole niin siisti... ;)

Yksi ilon aihe on kyllä se, että Maaike liikkuu nykyään myös loistavasti pidemmässä ja matalammassa muodossa. Vuosi sitten sille oli aika vierasta liikkua eteen-alas ja maastossa mentiin yleensä alakaula edellä, mutta nyt voin loistavasti antaa sille vähän pidempää ohjaa loppuraveissa voiden luottaa siihen, että tahti ei katoa ja Maaike jatkaa pyöreässä hyvässä ravissa eteen.

Lopuksi sisko pääsi vielä Maaiken selkään kävelemään loppukäynnit. Reipas kuvaaja ansaitsee kyllä kiitokset hyvistä kuvista!

Outfit:
Kypärä - Lamicell
Paita - Kingsland
Hanskat - Roeckl
Housut - Equiline
Saappaat - Mountain Horse
Kannukset - BR

Paarmavitsaus on täällä kyllä huipussaan ja noita helikopterin kokoisia lentelee joka puolella kaikkien ällötykseksi. Löydätkö kuvasta paarman?

Meidän piti lähteä lauantaina uimaan hevosten kanssa, mutta Maaike ei suostunut menemään koppiin. Tiedetään siis mitä pitää treenata seuraavien kuukausien aikana.