Hevostytön unelma

Olen niin kiitollinen siitä, että saan ratsastaa niin hienolla hevosella kuin Maaike ja olla mukana sen arjessa. Lapsena lempileffani oli Musta ori - se leffa, missä nuori poika joutuu haaksirikkoon ja autiolle saarelle mustan arabiorin kanssa. Lainasin sen leffan yhä uudestaan ja uudestaan kirjastosta ja itse asiassa mulla on se nykyisin DVD:llä... ;) Voi, se oli kultainen 1990-luku ja heppahullun tytön unelma. Sittemmin tutustuin kaikkiin maailman hevosrotuihin, osasin Gummeruksen Suuren Hevoskirjan ulkoa ja Polluxin joka kuukautinen paketti oli paras asia ikinä.

Oli suuri kunnia jos ratsastuskoulussa pääsi auttamaan hevosten tarhaamisessa tai karsinoiden siivoamisessa. Hoitohevosen varusteet loistivat puhtautta, harjat kuurattiin vesiboxin lattialla mäntysuopaa käyttäen ja talvipakkasilla heinäpaalien kantamisesta palkaksi saatu ratsastustunti oli kultaakin kalliimpi.

Maaike muistuttaa minua kaikesta siitä, mistä lapsena haaveilin. Että saisin ratsastaa hienolla mustalla hevosella, laukata tuulen lailla pellolla, osaisin ratsastaa hienosti koulua ja saisin tehdä itse kaiken, minulla olisi vastuuta. Olen onnellinen niistä hetkistä, kun saan ratsastaa tällä hienolla hevosella. Tällä hetkellä Maaike on se unelmieni hevonen. Se ei tule koskaan olemaan myynnissä, mutta toivon löytäväni samanlaisen helmen sitten joskus kun on minun aikani.

Työkaverini tekee sivubisneksenä valokuvauskeikkoja, ja sain houkuteltua hänet ottamaan minusta ja Maaikesta kuvia. Kuvat valehtelevat vähän - oikeasti olosuhteet eivät olleet yhtään näin kivat. Lämpöä oli +5 astetta, tuuli ja välillä tihutti. Mutta kun oli päätetty, että nyt me otetaan kuvia, niin silloin niitä myös otettiin. Mekko päälle, meikit naamaan, hiukset ylös ja menoksi. Kärsimys kannatti, ja tuloksena ovat nämä upeat kuvat.

Nämä ovat vasta ensimmäiset saamani kuvat, lisää on vielä tulossa. Aivan ihania muistoja, kiitos Jens!