2 okt. 2016

Ihania syyskuvia ja kouluohjelman harjoittelua


Vaikka tämän viikon kisat peruuntuivat, ei se haittaa oikeastaan yhtään. Ratsastin nimittäin eilen Maaikella ihan kunnolla koulua ja se meni mielettömän hyvin. Ratsastuksesta jäi niin hyvä fiilis! Treenattiin ensi viikon rataa (LB:2). Ratsastin sen laukkaohjelman osia vähän enemmänkin ja yhden kerran koko ohjelman läpi.

Postauksen kuvituksena eilen lauantaina mieheni ottamat kuvat meistä. Olin ajatellut kuvissa olevan ihanan syksyinen tausta, mutta ei täällä ole puoletkaan puista vielä edes kellertäviä. Missä on syksy? :o Onko Suomessa jo kunnon ruska? 


Aina ei onnistu. :D
Ei edes silloin tällöin.
Silloin on paras luovuttaa ja jättää poseeraus muiden hommaksi...

Taisin löytää Pokemonin tarhan edestä.

Kuvasaalis rajoittuu valitettavasti nyt näihin poseerauskuviin. Pimeä tuli todella nopeasti ja eipä tuolla kameran muistista sitten löytynyt yhtään kuvaa muutamaa sumeaa verkkakuvaa lukuunottamatta. Tosi kiva hei, kohta on pimeä klo 15. :(

Mistä moinen dramaattinen ilme? :D
Just näin. :D

Mun on pakko kehua tuota parempaa puoliskoani. Hän siis ottaa kaikki blogini kuvat joissa esiinnyn hevosen kanssa tai ratsastan, ja on kyllä mies kehittynyt valokuvaamisessa näiden vuosien aikana. :D Toki saan edelleen huutaa ohjeita ja muistuttaa hevosen viihdyttämisestä, mutta hyvin olen onnistunut opettajan roolissa ja nykyään hänkin tietää missä askelvaiheessa hevonen näyttää hyvältä. Näistä kuvista tuli uusia lempparikuvia. Ihanat värit ja valo, vaikka ei nyt ne täydelliset syksy-ruskakuvat onnistuneetkaan.



Maaike tuntui jo verkassa ihan kivalta. Aika menee niin nopeasti että mä en nyt ihan oikeasti muista ratsastinko sillä viimeksi viime viikon perjantaina valmennuksessa vai oliko se sittenkin sunnuntai-ilta (nolo), ihan sama. :D Nyt on siis ajankäsitys ja aikamääritelmät varmaan vähän sekaisin, mutta ainakin silloin perjantaina se oli tosi tylsä ratsastaa. Painoi kädelle, oli raskas ja jotenkin ihan löysä makkara vailla omaa moottoria...

Tein verkassa paljon pysähdyksiä ja käynti-ravisiirtymisiä. Pysähdyksissä tavoite oli tietysti saada takaosa alle ja ryhdikäs pysähdys tasajaloin. Ihan kivoja pysähdyksiä tuli aina välillä, mutta aika usein saa vielä korjata niitä takajalkoja tai olla tarkkana ettei Maaike lötsähdä siinä pysähdyksessä ja ala ajattelemaan ihan muita asioita. Liikkeelle lähtö on jopa pysähdystä hankalampi, pitäisi päästä suoraan raviin rivakkaasti mutta pehmeästi. Sain käyttää siinä vähän raippaa apuna sillä haluan reaktion tulevan hetinyt eikä viiden metrin päästä.



Tein laukannostot kuten kouluohjelmassa ne tulevat, eli pitkän sivun alussa. Siitä keskiympyrälle, jossa ratsastin sisäpohkeen läpi ja hain pyöreyttä johtavalla sisäkädellä. Seuraavasta kulmasta kohti diagonaalia jossa siirtyminen raviin ja X:n jälkeen laukannosto uuteen kierrokseen. Tämä kuvio on vähän sama kuin meidän viimeksi ratsastamassamme LB:3 radassa, mutta siinä laukan"vaihto" ja suunnan muutos tuli paljon jyrkemmässä kulmassa = ei helppo Maaikelle. Tämä koko diagonaalin läpi tapahtuva "vaihto" toimii Maaikella oikeastaan tosi hyvin, varsinkin vasemmalta laukalta oikeaan. Se teki ihan tosi hyvät siirtymiset kaikilla kerroilla!

Tiukka keskittyminen jotta letti onnistuu... Kaksari kaverina, tietysti!

Kun Maaike tuntui semihyvältä, tulin aika pian koko kouluohjelman läpi. Se meni oikeasti tosi hyvin! Rata alkaa 10 m volteilla ja sellaisella jännällä aakean laakealla S-kuviolla, jossa saan hyvin ratsastettua Maaiken läpi ja pehmeäksi. Näiden jälkeen keskiravi (lähti hyvin mutta muoto katosi) ja käyntiohjelma, joka on mukavan erilainen muihin ratsastamiini ratoihin verrattuna. Laukkaohjelmassa on tekemistä, mutta se tuntuu sopivan Maaikelle. Teen vielä tästä koko radasta erillisen analyysin kuten tein viimeksi, joten en nyt sen enempää sitä rataa tähän postaukseen selosta. :)


Ainut kommunikaation katkos tuli toisella laukkadiagonaalilla. Maaike oli ihan innoissaan lähdössä keskilaukkaan ja raviin siirtymisestä tuli vähän hätäinen ja pompottava, joten uusi nosto vasempaan myöhästyi vähän ja oli vähän vähemmän kaunis. :D Mutta selvisimme siitä ja viimeinen diagonaali keskilaukassa oli oikeasti niin hyvä, että sillä olisimme saaneet vähintään seiskan. ;)

Radan ratsastamisen jälkeen olin hirmu tyytyväinen ja fiilis vielä parani kun tein vielä vähän laukannostoja pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Maaike oli tosi reippaan oloinen, pehmeä kuin muovailuvaha ja nosti laukat ihan kuin ei olisi koskaan ollutkaan mitään ongelmia nostojen kanssa. Vautsi! Toivottavasti sama fiilis jatkuu myös ensi viikolla, ja sitten tietysti kisoissa... ;) Yritän olla ottamatta tätä liian vakavasti, me lähdetään ensimmäistä kertaa ikinä ulkopuolisiin kisoihin ja meillä kummallakaan ei ole kisakokemusta mitenkään liiaksi asti. Oma tavoitteeni on ratsastaa siististi ehjä rata ja teen parhaani saadakseni Maaikesta esiin sen parhaat puolet. Siinä on meille sopivat tavoitteet, katsotaan niitä pisteitä sitten radan ja fiiliksen mukaan! :)

Näihin kuviin oli ihan sopiva lopettaa kuvaaminen.

6 kommentarer:

  1. Aivan ihania kuvia! Helsingissä tulee seiskan maissa vasta pimeä, tai näin mä olen ainakin katsonut. Ruska on vasta puolivaiheillaan, lehtiä tippuu, värjäytyy jne mutta on myös ihan vihreitäkin puita jäljellä! Hämmentävää etten sanoisi...

    kauraturpienkanssa.blogspot.fi

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos! :) Täällä pimeys alkaa laskeutumaan ennen puoli seiskaa... Aina yhtä kurja kun kesän valoisat illat ovat ohi.

      Radera
  2. Mulla oli jo 2 kisat. Ekana päivänä tulin seitsemänneksi ja toisena neljänneksi. Koitan saada tehtyä postaukseen lähiaikoina.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Noniin, teillähän meni hyvin! :)

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.