Koirakuume kasvaa

Olkoonkin tämä hevosblogi... Jos kaikki nyt vain menee putkeen, niin voin luvata joukosta löytyvät tulevaisuudessa myös koirajuttuja. Ainakin vähän. <3

Ai kamala tätä odotuksen tuskaa! Kävimme viikonloppuna vierailemassa kasvattajan luona tutustumassa heihin ja koiriinsa. Vierailu oli erittäin onnistunut: vastassa oli seitsemän paria mustia nappisilmiä sekä ystävällinen kasvattajapariskunta. Ajatus koirasta konkretisoitui ihan eri tavalla kun pääsi livenä näkemään nämä ihanat koirat. Kenelläkään tutullani ei ole japaninpystykorvaa, joten en ole päässyt tutustumaan rotuun oikeastaan kuvia ja satunnaisia vastaan tulevia koiria lukuun ottamatta. Kaikki luettu tieto tästä rodusta on miellyttänyt, mutta en osannut yhtään odottaa miltä tuntuisi oikeasti kunnolla tavata rodun edustajia.

Voin kertoa, että olin ihan myyty. Piti pyyhkiä muutama onnen kyynel, se oli oikeasti rakkautta ensi silmäyksellä. Kaikki seitsemän koiraa olivat mielettömän kilttejä, uteliaita, seurallisia ja ystävällisiä. Syliin jonotettiin ja rapsutuksia kerjättiin, ihan meiltä tuntemattomilta vierailta! Kauniita, viisaita, ystävällisiä ja upeita koiria. Tulimme myös kasvattajien kanssa erinomaisesti juttuun ja perästä tulikin meiliä, että he ihastuivat meihin ja ajatuksiimme kovin ja myyvät meille erittäin mielellään pennun. <3 Nyt tuntuu etten muuta ajattelekaan kuin sitä tulevaa pentua. Odotus on pitkä, ensimmäisenä astutettu narttu ei ollut tullut tiineeksi ja nyt toivotaan toisen nartun olevan. Se selviää vasta toukokuun alussa. Ei tässä muuta voi kuin toivoa niin paljon ja pitää peukkuja pystyssä.

Kuvien koira ei oikeastaan liity tähän postaukseen muuten kuin olemalla koira. Ja ihana koira onkin, tiibetinspanielinarttu Wilda.