Mutterin ratsastettavuus: Haasteet ja ilot

Kuulin Mutterista ensimmäisen kerran vajaa vuosi sitten valmentajani kautta. Ratsastin silloin lähes pelkästään Rinkillä ja tunsin kadottaneeni oman "ratsastukseni" sekä istuntani kokonaan. Kerroin valmentajalle ajatuksistani, ja hän sanoi tietävänsä yhden hevosen jonka omistaja tarvitsee apua sen liikutuksessa. Kävin kokeilemassa Mutteria Rinkin lähdettyä Saksaan, ja sillä tiellä ollaan. Mutteri vei mennessään enkä voisi olla iloisempi tästä yhteistyöstä!

Postauksen kuvista kiitos Zandra I.!

Mutteri on parhaiten ratsastettu hevonen, jonka selässä olen istunut. Tällä tarkoitan sen herkkyyttä, ratsastettavuutta, miellyttämisenhalua ja motivaatiota. Valmentajani on aikoinaan sisäänratsastanut Mutterin ja jatkanut sen ratsuttamista opettaen sille kaiken minkä se osaa. Teknisesti se osaa kaikki asiat laukkapirueteista sarjavaihtoihin, mutta eihän se mikään synnynnäinen liitokavio ole. :)

En ole ihan 100% perillä Mutterin (sairas)historista, mutta sillä on ollut jotain häikkää selässä, se on  toispuoleinen ja liikkuu helposti etupainoisena jolloin se kuormittaa etujalkoja liikaa. Rakenteensa puolesta Mutteri ei ole mikään kedon kukkanen, ja se tuo mukanaan omat haasteensa.

Mutteri on ollut omistajan terveyden takia vähäisellä käytöllä viimeisimmät vuodet. Sen liikunta on koostunut maastoilusta, satunnaisista lyhyistä kentällä pyörähtämisistä ja ohjasajosta. Omistajan mukaan siitä on melkein viisi vuotta, kun Mutteri on viimeksi ollut aktiivisessa koulutreenissä. Olin kuitenkin niin yllättynyt koeratsastuksessa siitä, miten herkkä ja kuuliainen Mutteri kuitenkin oli!

Meidän yhteinen matka ei todellakaan lähtenyt käyntiin kovinkaan ruusuisesti. Mutteri oli lihasköyhä ja sen kunto oli huono. Hyvä kun se jaksoi laukata yhden ison ympyrän putkeen. Tässä syyskuun postauksessa on meidän ensimmäisiä ratsastuskuvia joista näkee eron. Kaiken kukkuraksi sairastuin itse flunssaan muutama viikko ensikohtaamisemme jälkeen ja olin kipeä oikeastaan koko syksyn ja alkutalven tammikuuhun asti, joten treenaaminen oli melko katkonaista. Mutteri kuitenkin edistyi tasaisella tahdilla ja aloitimme vähitellen käymään valmennuksissa, meille molemmille tutun valmentajan silmien alla.

Syksyllä meillä oli ongelmia satulan kanssa ja testissä oli vaikka minkälaista - Amerigo, Antares, Tekna, Equipe... Lopulta luonamme kävi Equikraftin taitava satulaseppä Ulrika joka totesi Mutterin oman Jochen Hennigin olevan oikein hyvä pienellä muutoksella. Olimme tähän tyytyväisiä ja pienen muokkauksen jälkeen Mutteri tuntui tyytyväisemmältä kuin koskaan ja alko liikkumaan selkeästi paremmin.

Miten Mutterin ratsastettavuutta sitten voisi kuvailla?

Se on erittäin herkkä istunnalle ja tekee parhaina päivinä kaikki liikkeet pelkästään painoavuilla. Se kuumuu herkästi, mutta tekee sen positiivisella tavalla ollen entistä yritteliäämpi ja tulkiten ratsastajan signaaleja vähän liiankin paljon. Se tykkää tehdä töitä ja lähtee aina mukaan iloisella ilmeellä. Mutterilla ratsastaminen on nautinto enkä ole koskaan istunut yhtä työskentelyhaluisen hevosen selässä. Se on kevyt kädelle, liikkuu hyvällä moottorilla eteen ja tekee parhaansa, mutta varsinkin väsyessään sen muoto painuu helposti liian alas. Tällöin ratsastan sitä pohkeella eteen ja "nostan" kädellä ylös. 

Toisaalta Mutteri on ERITTÄIN säikky ja kova kyttäilemään sekä iso reaktioissaan. Tämä on suuri haaste, sillä jos se oikeasti pelkää jotain niin se kieltäytyy aivan täysin edes lähestymästä tätä pelottavaa asiaa. Moni hevonen sentään suostuu menemään tutkimaan jänniä asioita, mutta Mutteri ei halua katsoa sinne päinkään. Tällaisia pelottavia asioita voivat olla vaikka estetolpat, kouluradan kirjaimet tai tien vieressä oleva kivikasa. Pelästyessään se heittäytyy sivulle ja/tai kääntyy vauhdista 180 astetta ympäri. Jos joku toinen hevonen säikähtää maneesissa, joutuu Mutteri usein pakokauhun valtaan ja sen jälkeen ei ratsastuksesta tule enää välttämättä mitään vaan Mutteri pelkää jokaista räsähdystä ja liikettä. Hyppäävät hevoset ovat todella pelottavia ja olenkin kokonaan hylännyt ajatuksen ratsastaa samaan aikaan hyppäävien ratsukoiden kanssa. Ihan vain säästääkseni omia hermojani ja Mutterin herkkää mieltä. :D

Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja kirjoitettuna jopa hieman hurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Välillä on nimittäin kausia jolloin Mutteri ei säikähdä yhtään mitään moneen viikkoon. En tiedä onko se joskus kokenut jotain kamalaa jonkun toisen hevosen toimesta. Toisaalta Mutteri on maastossa melko varma tyyppi (satunnaisia sivuloikkia peurojen ja pupujen takia) eikä se ole koskaan esimerkiksi lähtenyt ryöstämään. Tasapainoni on ainakin kehittynyt Mutterin kanssa toimiessa enkä ole onneksi vielä kertaakaan meinannut tippua siltä. Pitää vähän varoa sanojaan... ;) 

Olemme tähän mennessä tehneet melko perustreeniä, mutta vaikeus- ja vaatimustaso ovat kyllä nousseet valmennuksissa aika hyvin. Olemme tehneet laukanvaihtoja käynnin kautta, väistöjä, avoja ja sulkuja, takaosakäännöksiä, "baby"piruettilaukkaa sekä vastalaukkaa. Valmennukset ja treenit keskittyvät kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvään perusratsastukseen, oikein päin kulkemiseen - nämä "temput" ovat olleet kiva lisä sitä mukaa kun Mutterin voima ja kunto ovat kehittyneet.

Tämän kevään tavoitteena on nyt ihan ensin lähteä ulkopuolisiin aluekisoihin ja siellä suorittaa hyvä helppo B. Yhteensä keväälle tulee kahdet tai kolmet kisat (mikäli kaikki menee hyvin), ja kevätkausi on tarkoitus lopettaa helppoon A:han. Syksyllä sitten haetaan tasaisia ratoja HeA:sta ja mahdollisesti debytoidaan MsvC-luokassa, mikä on jotain HeA:n ja VaB:n väliltä - enemmän kuitenkin vielä HeA-tasoinen luokka. Katsotaan sitten miten tämän kanssa käy, mutta hei, on hyvä olla tavoitteita! :) Paljon työtähän se vaatii, mutta nyt on ainakin tämä tavoite mahdollista kun on sen tasoinen hevonen alla. Enemmän voimaa, kuntoa ja kokoamista vain. 

Tässä kuvasarja Mutterin tehtyä 180 asteen käännös ja juosseen kohti toista päätyä toisen säikähtäneen hevosen takia.

Kokonaisuudessaan Mutteri on ihan mahtava hevonen joka tarjoaa välillä hieman jännitystä elämään. Se antaa ratsastajalle paljon, mutta myös vaatii. Tämä meidän reilu puoli vuotta yhdessä on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä, mutta toivottavasti noususuhdanne jatkuu yhtä hyvänä. :)