Miksi ratsastus on niin vaikea laji?

Sain taas sunnuntain valmennuksessa muistutuksen siitä, miten vaikea laji ratsastus onkaan. Miksi mun pitikään pienenä rakastua hevosiin? Miksen voinut kehittää samanlaista intohimoa jotain toista lajia kohtaan, sainhan sentään kokeilla pienenä monia eri harrastuksia. Tanssi, uinti, luistelu, pianonsoitto vain muutama kokeilemani laji mainitakseni. Mutta ei, mikään muu ei kiinnostanut yhtä paljon kuin ratsastus. Ja sillä tiellä ollaan, eipä sitä oikein nykyään monelle muulle harrastukselle jää aikaa kun ratsastaa 5-6 kertaa viikossa. :D Salille yritän edelleen ehtiä, vaihtelevin tuloksin 2-4 kertaa viikossa. Vaikka salitreenistä tykkäänkin, niin se on lähinnä sellaista puoliksi pakkopullaa - käyn salilla lähinnä sen takia, että se tekee minusta paremman ratsastajan.

Parempi lihaskunto = parempi istunta.

Parempi yleiskunto ja hapenottokyky = jaksan rankemmankin treenin.

Käytössäni on ollut nyt vajaa vuoden ajan Garminin sykemittari, jonka avulla olen päässyt paremmin selville omasta kulutuksestani ja sykkeestä. On kiinnostavaa, että niinä päivinä kun olen tallilla on päivän kalorinkulutus jossain 2800-3400 kcal välillä, riippuen miten rankan treenin teen, miten paljon tallihommia teen ja kuinka kauan harjaan hevosta. Jos ratsastan kaksi hevosta on kulutus jo lähellä 4000 kcal/päivä. Verrataan sitten sellaiseen päivään jolloin käyn vain salilla, silloin kulutus on n. 2400-2600 kcal paikkeilla. Päivä jolloin käyn vain töissä yltää ehkä 2100 kcal kulutukseen ja täydellinen lepopäivä jolloin hengailen vain kotona on ehkä 1800-1900 kcal paikkeilla.

Tietenkään tämä ei ole absoluuttinen totuus, mutta aika hyvä mittari miten paljon ratsastus ja erityisesti tallihommat kuluttavat. Itsehän inhoan juoksemista ja juoksen ehkä max kerran kuukaudessa jos sitäkään, enkä sen takia oikeastaan koskaan pääse salitreeneissä maksimisykkeisiin/kulutuksiin joten en osaa verrata kovaa aerobista treeniä ratsastukseen. Mutta tiukassa koulutreenissä sykkeeni nousee niin korkealle, etten vastaavia tuloksia saa muussa arjessa. Hyvä esimerkki on tämä kouluvalmennus, jolloin sykkeeni oli aktiivisimman vartin aikana tasaisesti 175-185 välillä.

Moni sanoo ettei ratsastus ole urheilua, jopa hevosihmiset ovat sitä mieltä ettei ratsastuksessa saisi tulla hiki. Ja kyllähän se on niin, että pelkällä ratsastuksella ei välttämättä pysy kunnossa. Omalla kohdallani ratsastus on kuitenkin parhaimmillaan kunnon valmennuksessa ihan totista hikitreeniä.  Varsinkin kun siihen vielä lisää tallityöt, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa suklaalevyn avaamisesta. ;)

Mutta niin... Siihen valmennukseen. Juteltiin vähän kevään tavoitteista ja tulevista kisoista. Mitä tulee osata ja miten hevosen tulee liikkua. Sain todeta valmennuksen aikana, että pärjätäänköhän me edes raviohjelmassa. Niin mikä suora hevonen? Ja ai mikä taipuminen? Täh? "Niin siis Mutterin tulee jaksaa siinä hyvässä muodossa se koko viiden minuutin mittainen rata läpi." Hehheh hups, ei kyllä ole helppoa tämä.

Ensimmäiset kahdet (ehkä kolmet) kisat mennään sama LB:1 (helppo B) rata, joten treenattiin niitä asioita. 10 m ravivoltti, 15 min laukkavoltti, keskiravia, käyntiä ja laukkasiirtymisiä.

Luulin ensimmäisten kisojen olevan vasta 1.5, mutta meidän naapuritallilla on rataharkat 22.4 joten aloitetaan kausi sieltä. Enää siis kolme viikkoa, kääk. No joo, kyseessä on pelkät harjoituskisat, pay'n'ride, mutta saa kai sitä silti jännittää?

10 m ravivoltti. Ei ole helppoa!!

Sain vasta nyt tietää meidän maneesin olevan muutama metri tavallista koulurataa kapeampi. Olenkin ihmetellyt miten lyhyet sivut tuntuvat niin "lyhyiltä", että enkö vain osaa ratsastaa. Tässä selitys. ;) Oikean kokoisten volttien ratsastaminen tuntuu sen takia vaikeammalta kuin onkaan, enkä meinannut yhtään osata hahmottaa minkä kokoinen on 10 m ja 15 m voltti. Tavallisella kouluradalla se on helppoa, kunhan ratsastaa keskihalkaisijalle tai neljänneosahalkaisijalle asti.

Hioimme niitä voltteja sitten ihan kunnolla. Ennen volttia piti tehdä puolipidäte ja koota hieman, sitten pitää huolta että Mutteri taipuu koko voltin ajan, ei oio eikä syöksy alas etupainoiseksi. Miten voikaan olla niin vaikeaa yhden ravivoltin ratsastaminen. Tuntuu ettei Mutterilla meinaa riittää tasapaino tai voima kantaa itseään koko voltin läpi taipuen. Ensimmäinen puolikas meni useimmiten hyvin, mutta toinen puolikas meni houkutti oikomaan. 

Tilannekuvaa parhaimmillaan, raipan vaihto :D

Suoruutta hakemassa, asetus ulos ja ulkolapaa sisään.

Laukassa sain treenata tosi paljon suoristamista. Pitkillä suorilla Mutteri laukkaa nimittäin helposti koko hevonen ihan vinossa. Sain neuvoksi ajatella ulkolavan siirtämistä sisään päin ja välillä asettaa ihan kunnolla ulos. Ennen kulmaa puolipidäte ja sama ajatus - ulkolapa sisään, samalla kuitenkin asettaen kaarteen suuntaisesti. Niin-hirveän-vaikeaa! Mutta kyllä se alkoi siitä pikku hiljaa muuttumaan suoremmaksi ja laukka parani asteittain.

Laukasta raviin siirtyminen, kaunis askellaji! :D

Tässä käydään jokin keskustelu valmentajan kanssa.

Samaa suoruutta haettiin diagonaaleilla keskilaukkaa ajatellen. En saanut ratsastaa eteen ennen kuin Mutteri oli täysin suora.

Tässä nauran kun Mutteri siirtyi raviin sillä sekunnilla kun valmentaja pyysi siirtymistä. :D Siis ennen kuin itse edes ehdin ajatella raviin siirtymistä.

Ja taas kovaa neuvottelua valmentajan kanssa...

Tässä yritys 15 m laukkavolttiin, jonka tuli siis kulkea valmentajan edestä. Miten sujui? :D

Toisella kerralla hieman paremmin.

Valmentaja kertoi yllättyneensä, että Mutterille laukkavoltin tekeminen on helpompaa kuin ravivoltin. Ollaan vissiin tehty liikaa laukkatreeniä viime aikoina ja ravin ratsastus on jäänyt toissijaiseksi. Ratsastaminen on kyllä vaikeaa tasapainottelua ainakin itselleni, kun yksi asia menee huonosti tulee sitä treenattua "liikaa", jolloin se asia kyllä edistyy mutta sitten jää helposti jokin toinen asia heikommalle fokukselle.

Nosto ylös ettei painu etupainoiseksi

Suunnanvaihto keskiravidiagonaalin avulla - kulmassa Mutteri valahti etupainoiseksi, mun pitää ratsastaa eteen ja nostaa sitä ylös, kulman jälkeen suoristus ja nenä ylös.

Lopuksi sain ratsastaa vielä muutaman pätkän keskiravia keventäen. Tässä yllä olevassa kuvasarjassa näkee hyvin mistä kiikastaa - keskiravi lähtee liikkeelle hyvässä ryhdissä, mutta muutaman askeleen jälkeen Mutteri ei enää jaksa kantaa itseään ja valuu alas etupainoiseksi. Mutta kyllä se tuntuu ja näyttää hyvältä niinä hetkinä kun voimat riittävät! Harmi etten tajunnut pyytää kuvaajaa ottamaan videota.

Päällimmäisenä valmennuksen jälkeen mielessä oli lievä epätoivo siitä, miten sairaan vaikea laji tämä onkaan. Niin paljon pieniä asioita, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Sekä ratsastajan että hevosen tulee jaksaa ja tehdä oma osuutensa. Mitään erikoisia temppuja ei voi edes kuvitella kokeilevansa, jos hevonen ei taivu/asetu rehellisesti tai kulje suorana. Ja aina suoruus ensin ennen tehtävän aloittamista! Puolipidäte, asetus, ole hereillä, suorista ja badam.

Toisaalta tästä valmennuksesta jäi myös ihan mielettömän hyvä fiilis. Valmennus oli melko rankka, mutta Mutteri tsemppasi niin hyvin. Sen kunto on kasvanut viime valmennuksesta paljon (milloinkohan se oli, 3 viikkoa sitten ehkä?), ja itse olen saanut palikoita paremmin kasaan. Työt eivät meidän suhteen lopu kyllä ikinä, mutta sanoisin meidän olevan suht hyvällä mallilla. Viime valmennuksessa sain neuvoksi ratsastaa vain kevyttä ravia jotta Mutteri liikkuu vapaammin, mutta nyt vaatimuksena oli alas istuminen.

Kyllä tää tästä, jatketaan harjoittelua!