30 mars 2018

Miksi ratsastus on niin vaikea laji?


Sain taas sunnuntain valmennuksessa muistutuksen siitä, miten vaikea laji ratsastus onkaan. Miksi mun pitikään pienenä rakastua hevosiin? Miksen voinut kehittää samanlaista intohimoa jotain toista lajia kohtaan, sainhan sentään kokeilla pienenä monia eri harrastuksia. Tanssi, uinti, luistelu, pianonsoitto vain muutama kokeilemani laji mainitakseni. Mutta ei, mikään muu ei kiinnostanut yhtä paljon kuin ratsastus. Ja sillä tiellä ollaan, eipä sitä oikein nykyään monelle muulle harrastukselle jää aikaa kun ratsastaa 5-6 kertaa viikossa. :D Salille yritän edelleen ehtiä, vaihtelevin tuloksin 2-4 kertaa viikossa. Vaikka salitreenistä tykkäänkin, niin se on lähinnä sellaista puoliksi pakkopullaa - käyn salilla lähinnä sen takia, että se tekee minusta paremman ratsastajan.

Parempi lihaskunto = parempi istunta.
Parempi yleiskunto ja hapenottokyky = jaksan rankemmankin treenin.

Käytössäni on ollut nyt vajaa vuoden ajan Garminin sykemittari, jonka avulla olen päässyt paremmin selville omasta kulutuksestani ja sykkeestä. On kiinnostavaa, että niinä päivinä kun olen tallilla on päivän kalorinkulutus jossain 2800-3400 kcal välillä, riippuen miten rankan treenin teen, miten paljon tallihommia teen ja kuinka kauan harjaan hevosta. Jos ratsastan kaksi hevosta on kulutus jo lähellä 4000 kcal/päivä. Verrataan sitten sellaiseen päivään jolloin käyn vain salilla, silloin kulutus on n. 2400-2600 kcal paikkeilla. Päivä jolloin käyn vain töissä yltää ehkä 2100 kcal kulutukseen ja täydellinen lepopäivä jolloin hengailen vain kotona on ehkä 1800-1900 kcal paikkeilla.

Tietenkään tämä ei ole absoluuttinen totuus, mutta aika hyvä mittari miten paljon ratsastus ja erityisesti tallihommat kuluttavat. Itsehän inhoan juoksemista ja juoksen ehkä max kerran kuukaudessa jos sitäkään, enkä sen takia oikeastaan koskaan pääse salitreeneissä maksimisykkeisiin/kulutuksiin joten en osaa verrata kovaa aerobista treeniä ratsastukseen. Mutta tiukassa koulutreenissä sykkeeni nousee niin korkealle, etten vastaavia tuloksia saa muussa arjessa. Hyvä esimerkki on tämä kouluvalmennus, jolloin sykkeeni oli aktiivisimman vartin aikana tasaisesti 175-185 välillä.

Moni sanoo ettei ratsastus ole urheilua, jopa hevosihmiset ovat sitä mieltä ettei ratsastuksessa saisi tulla hiki. Ja kyllähän se on niin, että pelkällä ratsastuksella ei välttämättä pysy kunnossa. Omalla kohdallani ratsastus on kuitenkin parhaimmillaan kunnon valmennuksessa ihan totista hikitreeniä.  Varsinkin kun siihen vielä lisää tallityöt, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa suklaalevyn avaamisesta. ;)



Mutta niin... Siihen valmennukseen. Juteltiin vähän kevään tavoitteista ja tulevista kisoista. Mitä tulee osata ja miten hevosen tulee liikkua. Sain todeta valmennuksen aikana, että pärjätäänköhän me edes raviohjelmassa. Niin mikä suora hevonen? Ja ai mikä taipuminen? Täh? "Niin siis Mutterin tulee jaksaa siinä hyvässä muodossa se koko viiden minuutin mittainen rata läpi." Hehheh hups, ei kyllä ole helppoa tämä.

Ensimmäiset kahdet (ehkä kolmet) kisat mennään sama LB:1 (helppo B) rata, joten treenattiin niitä asioita. 10 m ravivoltti, 15 min laukkavoltti, keskiravia, käyntiä ja laukkasiirtymisiä.

Luulin ensimmäisten kisojen olevan vasta 1.5, mutta meidän naapuritallilla on rataharkat 22.4 joten aloitetaan kausi sieltä. Enää siis kolme viikkoa, kääk. No joo, kyseessä on pelkät harjoituskisat, pay'n'ride, mutta saa kai sitä silti jännittää?

10 m ravivoltti. Ei ole helppoa!!

Sain vasta nyt tietää meidän maneesin olevan muutama metri tavallista koulurataa kapeampi. Olenkin ihmetellyt miten lyhyet sivut tuntuvat niin "lyhyiltä", että enkö vain osaa ratsastaa. Tässä selitys. ;) Oikean kokoisten volttien ratsastaminen tuntuu sen takia vaikeammalta kuin onkaan, enkä meinannut yhtään osata hahmottaa minkä kokoinen on 10 m ja 15 m voltti. Tavallisella kouluradalla se on helppoa, kunhan ratsastaa keskihalkaisijalle tai neljänneosahalkaisijalle asti.

Hioimme niitä voltteja sitten ihan kunnolla. Ennen volttia piti tehdä puolipidäte ja koota hieman, sitten pitää huolta että Mutteri taipuu koko voltin ajan, ei oio eikä syöksy alas etupainoiseksi. Miten voikaan olla niin vaikeaa yhden ravivoltin ratsastaminen. Tuntuu ettei Mutterilla meinaa riittää tasapaino tai voima kantaa itseään koko voltin läpi taipuen. Ensimmäinen puolikas meni useimmiten hyvin, mutta toinen puolikas meni houkutti oikomaan. 

Tilannekuvaa parhaimmillaan, raipan vaihto :D

Suoruutta hakemassa, asetus ulos ja ulkolapaa sisään.

Laukassa sain treenata tosi paljon suoristamista. Pitkillä suorilla Mutteri laukkaa nimittäin helposti koko hevonen ihan vinossa. Sain neuvoksi ajatella ulkolavan siirtämistä sisään päin ja välillä asettaa ihan kunnolla ulos. Ennen kulmaa puolipidäte ja sama ajatus - ulkolapa sisään, samalla kuitenkin asettaen kaarteen suuntaisesti. Niin-hirveän-vaikeaa! Mutta kyllä se alkoi siitä pikku hiljaa muuttumaan suoremmaksi ja laukka parani asteittain.

Laukasta raviin siirtyminen, kaunis askellaji! :D

Tässä käydään jokin keskustelu valmentajan kanssa.


Samaa suoruutta haettiin diagonaaleilla keskilaukkaa ajatellen. En saanut ratsastaa eteen ennen kuin Mutteri oli täysin suora.



Tässä nauran kun Mutteri siirtyi raviin sillä sekunnilla kun valmentaja pyysi siirtymistä. :D Siis ennen kuin itse edes ehdin ajatella raviin siirtymistä.

Ja taas kovaa neuvottelua valmentajan kanssa...



Tässä yritys 15 m laukkavolttiin, jonka tuli siis kulkea valmentajan edestä. Miten sujui? :D

Toisella kerralla hieman paremmin.

Valmentaja kertoi yllättyneensä, että Mutterille laukkavoltin tekeminen on helpompaa kuin ravivoltin. Ollaan vissiin tehty liikaa laukkatreeniä viime aikoina ja ravin ratsastus on jäänyt toissijaiseksi. Ratsastaminen on kyllä vaikeaa tasapainottelua ainakin itselleni, kun yksi asia menee huonosti tulee sitä treenattua "liikaa", jolloin se asia kyllä edistyy mutta sitten jää helposti jokin toinen asia heikommalle fokukselle.

Nosto ylös ettei painu etupainoiseksi

Suunnanvaihto keskiravidiagonaalin avulla - kulmassa Mutteri valahti etupainoiseksi, mun pitää ratsastaa eteen ja nostaa sitä ylös, kulman jälkeen suoristus ja nenä ylös.








Lopuksi sain ratsastaa vielä muutaman pätkän keskiravia keventäen. Tässä yllä olevassa kuvasarjassa näkee hyvin mistä kiikastaa - keskiravi lähtee liikkeelle hyvässä ryhdissä, mutta muutaman askeleen jälkeen Mutteri ei enää jaksa kantaa itseään ja valuu alas etupainoiseksi. Mutta kyllä se tuntuu ja näyttää hyvältä niinä hetkinä kun voimat riittävät! Harmi etten tajunnut pyytää kuvaajaa ottamaan videota.



Päällimmäisenä valmennuksen jälkeen mielessä oli lievä epätoivo siitä, miten sairaan vaikea laji tämä onkaan. Niin paljon pieniä asioita, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Sekä ratsastajan että hevosen tulee jaksaa ja tehdä oma osuutensa. Mitään erikoisia temppuja ei voi edes kuvitella kokeilevansa, jos hevonen ei taivu/asetu rehellisesti tai kulje suorana. Ja aina suoruus ensin ennen tehtävän aloittamista! Puolipidäte, asetus, ole hereillä, suorista ja badam.

Toisaalta tästä valmennuksesta jäi myös ihan mielettömän hyvä fiilis. Valmennus oli melko rankka, mutta Mutteri tsemppasi niin hyvin. Sen kunto on kasvanut viime valmennuksesta paljon (milloinkohan se oli, 3 viikkoa sitten ehkä?), ja itse olen saanut palikoita paremmin kasaan. Työt eivät meidän suhteen lopu kyllä ikinä, mutta sanoisin meidän olevan suht hyvällä mallilla. Viime valmennuksessa sain neuvoksi ratsastaa vain kevyttä ravia jotta Mutteri liikkuu vapaammin, mutta nyt vaatimuksena oli alas istuminen.

Kyllä tää tästä, jatketaan harjoittelua!

13 kommentarer:

  1. Hyviä kuvia! Kuinka monta kertaa viikossa ratsastat Mutterilla? Entä Rinkillä?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos :) Ratsastan Mutterilla 3-4 kertaa viikossa ja Rinkillä 2 kertaa. :)

      Radera
  2. Ihania kuvia ja ratsastat niin nätisti! Ihan itsellekin tulee inspiraatiota omaan tekemiseen kun näkee sinun istunnan. :)
    Millä tavalla suojitat Mutterin? Kun näissä kuvissa sillä on vain bootsit/putsit ja joissain kuvissa pintelit? :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Voi kiitos! :)

      Käytän sillä melkein aina bootseja, sillä Mutteri takoo välillä väsyessään. Suojia käytän puomeja treenatessa tai rankemmalla maastoreissulla tai jos mennään ”off road”. Pintelit käärin jos jaksan, ne on oikeastaan lähinnä esteettisyyden takia. :D

      Radera
  3. Tuttu tunne tuo ratsastuksen vaikeus. Oman vuokrahevoseni kanssa tuskasteltiin koko valmennus niinkin yksinkertaisen asian kuin asetus ja taivutus kannsa, meinasi ihan epätoivo iskeä! Meillä tuntuu olevan aika samankaltaisia ongelmia kuin Mutterin kanssa, hevonen valahtaa helposti tosi vinoksi ja lavat karkaa (ja se fuskaa taivutuksissa heittämällä koko takaosan sivulle kyljistä taipumisen sijaan).
    Ja hyvinä päivinä tuon kanssa sitten treenaillaan laukanvaihtoja ja sulkutaivutuksia.. On se vaikea laji!

    -L

    SvaraRadera
    Svar
    1. Ihanaa etten ole yksin! Ja todellakin samankaltaisilta ongelmilta kuulostaa. Tsemppiä! :D itseäni piristää ja kannustaa ajatus siitä, että jotain pientä edistymistä tapahtuu kuitenkin lähes joka kerta. On se sitten yksi suora pitkä sivu tai tasapainoinen siirtyminen. :D harvemmin koko ratsastus menee penkin alle, vaikka toki niitäkin kertoja on tässä joskus ollut... :D

      Radera
    2. Joo toi on aina hyvä pitää mielessä!
      Viimeksikin valmennuksessa aloin jo tuskastumaan kun tuntui ettei mikään toimi, johon valmentaja ystävällisesti huomautti että syksyllä tuo sama hevonen ei kulkenut joten on tässä jotain edistystä tapahtunut! Toki välillä tulee niitä hetkiä kun se tuntumakin on taas totaalisen hukassa, mutta pitää muistaa olla vähän armollinen hevosta kohtaa, sekin on joutunut opettelemaan ihan uuden tavan liikkua ja lihaksissa on vielä paljon työtä

      -L

      Radera
  4. Kiitos Rosita! Hyviä kuvia ja hyvä postaus, joka vahvisti omia ajatuksiani tämän viikon ratsastusten jälkeen. Allekirjoitan niin ratsastuksen vaikeuden. Kun saat yhden asian korjattua omassa ratsastuksessa ja/tai hevosessa, saat aloittaa seuraavan työstämisen. Ja koko ajan pitäisi huolehtia jo opitun ylläpitämisestä. Välillä edistyminen antaa todellakin odottaa itseään, ja pahimmillaan tuntuu, että ne jo opitut taidotkin ovat hävinneet...

    Minulle ratsastus tuntuu olevan juuri nyt tavallista hankalampaa, ja suurin syy olen minä itse, tarkemmin sanottuna oma istuntani joka on "lysähtänyt eteen" (ja tästä syntyy helposti liuta muita ongelmia). Sain palautetta tiistaina vakiotunnillani istunnasta ja eilen koulutunnilla: "ajattele nojaavasi taakse, niin olet suorassa". Siis kääk! 😂 Tätä asiaa ei korjata vain ratsastamalla enemmän, vaan ratsastusta tukevalla treenillä jolla saan kehooni vakautta, voimaa, jäntevyyttä ja likkuvuutta. Ei ihan pieni työmaa. Ensimmäinen askel lienee kuitenkin ongelman tunnistaminen joten nyt vain sanoista tekoihin. Huh! 😲

    Tsemppiä treeneihin! Ratsastus palkitsee kaiken vaivannäön, kun saat sen sulavan siirtymisen, pehmeän kulman, tahdikkaan ja tasapainoisen väistön... Jopa huippuratsastajat ovat saman tosiasian edessä: tässä lajissa ei ole koskaan valmis.

    Aurinkoista huhtikuuta!
    Maarit L. 😊



    SvaraRadera
    Svar
    1. Mulla oli aikoinana isona ongelmana tuo eteen nojaaminen. Silloinen valmentajani käski mua kuvittelemaan, että istuisin badenbaden-tuolissa - eli siis nojaamaan aivan liioitellusti taakse. Paitsi että kun "nojasin taakse", olinkin oikeasti suorassa. :D Sittemmin mulla on ollut paljon ongelmia notkoselän kanssa, johon nykyinen valmentajani on neuvonut ajattelemaan ettei tissien alle saa tulla valkkeja ja "imemään" napaa kohti selkärankaa. Nämä neuvot ovat todella tuoneet tulosta ja huomaan istuntani olevan paljon parempi ja vakaampi nykyään. Tottakai se valahtaa edelleen ajoittain eteen ja/tai notkoksi, mutta paranee! :) Tsemppejä sinullekin treeneihin! :)

      Radera
  5. Ratsastus on kyllä vaikeaa, sitä en kiellä, mutta niin on varmasti lähes jokainen harrastus kunhan tarpeeksi pitkälle pääsee. Noista mainitsemistasi harrastuksista esimerkiksi uinnissa omalla paikkakunnallani on lukioikäisillä seitsemät harkat viikossa, ja jos pianonsoitossa haluaa olla hyvä niin harjoittelutunteja täytyy kertyä useampi päivässä. Toki voi myös harrastaa rennommin ilman suuria tavoitteita ja sama pätee ratsastukseenkin. Kuitenkin jos haluaa kehittyä jatkuvasti, on sen eteen nähtävä vaivaa, ja vaikeammaksihan se muuttuu mitä pitemmälle pääsee. Ratsastus ei siis siinä mielessä ole lainkaan sen vaikeampi harrastus muihin verrattuna, että älä ainakaan sen vuoksi ”kadu” sitä että hevosiin hurahdit :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Ihan totta kyllä tämä! :) Sen takia juuri varmaan koenkin sen niin vaikeaksi lajiksi, kun yrittää koko ajan parhaansa, haluaa kehittyä ja tulla paremmaksi. Muita lajeja en itse ole koskaan harrastanut "veren maku suussa", vaikka tottakai olen kokenut haasteita esim. pianon soitossa ja laskettelussakin. :) Toisaalta ratsastuksessa et ole vastuussa pelkästään omasta edistymisestä, vaan on otettava huomioon myös se harrastuskumppani, hevonen - jonka myös sen tulee edistyä, kokea iloa treenaamisesta ja pysyä kunnossa. :)

      Radera
  6. Hei!

    Kiitos tsempeistä ja vinkeistä.

    Sain tiistain tunnilla ahaa-elämyksen kun ratsastimme isompia ja pienempiä ympyröitä/voltteja. Loppuravit isolla pääty-ympyrällä ja opettajamme käski kuvitella miten hän työntää jokaista meitä ulkoapäin niin, että istumme keskellä satulaa. Ympyrällä/voltilla ratsastaja helposti valuu ulospäin, paino jakaantuu epätasaisesti satulassa. Toisena vaihtoehtona opettajamme käski meidän kuvitella hänen pitävän meitä napakasti kiinni sisäpuolen housunkauluksesta. Keventäessä huomio siihen, että molemmat lonkat nousevat yhtä paljon yhtä aikaa. Tuttuja juttuja, mutta tiistaina kolahti.

    Suosikkitammani oli eilen oikein hyvä koulupienryhmätunnilla. Joten ehkä se tästä pikku hiljaa...

    Ihanaa viikonloppua!
    Maarit L. 😊

    SvaraRadera

Sanavahvistus on toistaiseksi käytössä viime aikoina esiintyneen valtavan roskapostiaallon vuoksi.