26 mars 2018

Onnekas vuokraaja


Välillä musta tuntuu siltä, että pitäisi nipistää itseään. Miten mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut vuokrahevosekseni kaksi niin ihanaa hevosta? Rink, tuo somemaailman uusi tähti jota tädit Amerikkaa myöten rakastavat, ja Mutteri, jota paremmin koulutetulla/ratsastetulla hevosella en ole koskaan ratsastanut.

Rinkin löysin alunperin ihan Facebookin vuokrahevosryhmään laittamani ilmoituksen avulla. Olin laittanut ilmoituksen oheen kuvan, jossa ratsastan Maaikella. Rinkin omistaja lähestyi mua hieman salaperäisellä meilillä, kysyen kiinnostaisiko mua "hieman raskaampirakenteinen 3-vuotias ori, jolla ei ole pahemmin selässä käymistä lukuunottamatta ratsastettu". Vastasin myöntävästi, hieman kuitenkin epäröiden olisinko oikea ihminen hommaan - eihän mulla ollut mitään kokemusta nuorista hevosista!

Ensimmäisellä käynnillä kävi ilmi hevosen olevan Instagramista minulle tuttu Rink (tällöin sillä oli seuraajia oli vajaa 100 :D), ja vähän kyllä alkoi kurkkua kuristamaan kun omistaja sanoi tarvitsevansa apua Rinkin treenaamiseen Saksan oritestejä varten. Tulimme kuitenkin todella hyvin hänen kanssaan toimeen (ja nykyään olemme hyviä ystäviä <3), ja kun Rinkin satula tuli takaisin sepän muokkauksesta oli aika kokeilla miten Rink toimii selästä käsin. 

Aika jännittävää ja puoliksi kamalaahan se silloin alussa oli. :D Ensimmäisillä viikoilla Rink otti ja lähti rodeopukkilaukkaa raviradalla ratsastaessamme, mulla ei ollut toivoakaan pysyä kyydissä ja matkamuistoksi sain aivotärähdyksen. Kypärä meni uusiksi, mutta vuokrasuhde jatkui ja Rinkin muutettua maneesitallille pääsimme kunnolla treenaamisen makuun löydettyämme meille aivan mahtavan valmentajan, jonka kautta sitten myöhemmin sain ratsukseni Mutterin.

Jälkikäteen olen hieman ihmetellyt miten Rinkin omistaja on "uskaltanut" ottaa sille vuokraajan, toisaalta miten kukaan uskaltautuu vuokraajan ottamiseen. Hän oli tunnistanut Maaiken ilmoitukseni kuvasta, ja koska friisipiirit ovat pienet, tiesi hän Maaiken omistajan ja oli tältä kysynyt millainen tyyppi mä oikein olen. Ilmeisesti ei ollut mitään huonoa sanottavaa, kun tässä sitä ollaan. :)



Kevät ja kesä meni ahkerasti koulua treenatessa, Rink hyppäsi hieman esteitä kokeneen esteratsastajan kanssa ja treenasi omistajan kanssa kärryjen edessä. Rink edistyi ihan mielettömästi huhti-elokuun aikana ja Saksaan lähti hienossa kunnossa oleva nuori ori. Siellä treenit sujuivat loistavasti ja lokakuun lopussa takaisin Ruotsissa oli FPZV:n kantakirjaan hyväksytty jalostusori.

Saksassa Rink oli selkeästi aikuistunut, sillä sen jälkeen ei ole ruuhkamaneesissakaan ratsastaminen aiheuttanut ongelmia. Muistan elävästi miten ensimmäisellä ratsastuskerralla kotiutumisen jälkeen tallikaveri huuteli huolissaan meidän tullessa maneesiin miten nyt mahtaa käydä, kun täällä on jo 7 ratsukkoa. Hyvin meni, Rink ei edes katsonut muita hevosia ja toisten säikähtäessä se jatkoi rauhassa hommia.




Nyt Rinkin muutettua uudelle tallille meille avautui ihan uudenlaiset treenimahdollisuudet. Entisellä tallilla maastoilu jäi lähes kokonaan valitettavasti pois, sillä ainoat vaihtoehdot maastoilulle oli vilkkaasti liikennöity, kapea hiekkatie tai joutomaasta rakennettu vajaa kilometrin mittainen rata, josta pilkotti raudoitusrautoja ja epämääräisiä roskia. Ratsastuskenttä oli käyttökelvoton surkean pohjan takia, ja lisäksi sitä käytettiin päivisin tarhana. Nykyiseltä tallilta löytyy hyväpohjainen kenttä ja maneesi sekä lukuisia upeita maastoreittejä joilla voi sekä ajaa että ratsastaa. Tallinpitäjämme kilpailee aina world cupissa asti valjakkoajossa ja tiluksilta löytyy ihan pelkästään hevosille tarkoitettuja ajo- ja ratsastusreittejä.



Rink on nyt satulanmuokkauksen jälkeen liikkunut kerta kerralta paremmin ja innokkaammin. Viime viikolla se oli itse asiassa niin täpinöissä ja täynnä virtaa, että jouduin häpeämään silmät päästäni maneesissa pahimpaan ruuhka-aikaan. Sisään maneesin ovesta ryntäsi Herra Ori kunnon loikalla, sen jälkeen ympyrällä uusi loikkakoikka ja kevyt pystyyn nouseminen. Siinä vaiheessa karjaisin jo niin kovaa, että pelkäsin tätiratsastajien pitävän minua hevosenrääkkääjänä. No, ei näiden nuorien orien kanssa aina voi hipsutella. Onneksi oli liina ja raippa kädessä. Tein nopean tilannekatsauksen, nousin selkään (mikä sujui erinomaisesti, kiitos herkuille ehdollistetun hevoen) ja siirryin heti reippaaseen raviin jotta Rink saa muuta ajateltavaa.

Tiedän erinomaisen hyvin alkukävelyjen ja -verkan tärkeyden, mutta aina ei voi jokaisessa tilanteessa toimia täysin oppikirjojen mukaan, ihan jo turvallisuussyistä. Jos siinä olisin alkanut jännittyneellä ja räjähtävällä hevosella kävelemään niin Rink olisi vain jännittynyt entisestään. Rink kuunteli onneksi melko hyvin ja vaikka muutama pikku pukki tuli, niin pian se jo vähän rentoutui eikä ollut enää viulunkireä tikittävä aikapommi. Olen itse asiassa oikein tyytyväinen tähän sen uudelleen löydettyyn reippauteen, enkä edes viitsinyt hidastaa sen nostaessa omatoimisesti laukan vaan annoin sen laukata muutaman kierroksen maneesin ympäri. Laukka oli rentoa, todella energistä, mutta hallittavaa ja tahdikasta. Pian mulla oli alla keyellä tuntumalla liikkuva rento, eteen alas hakeutuva hevonen.



Oikea laukka on aina ollut Rinkille vaikea ja on edelleen, mutta se on selkeästi jo tasapainoisempi! Syksyllä ei tehty edes näin hienoja kulmia.



Olimme eilen omistajan kanssa reilun puolen tunnin mittaisella maastoretkellä. Hän ratsasti mukaan seuranamme tallinpitäjän Bryggaren-russilla, sillä samalla jolla myös Daniela ratsasti muutama viikko sitten täällä Ruotsissa vieraillessaan. Hieman naureskellen miten iso olo kuulemma oli pienen russin selässä, mutta huippukunnossa oleva EM-voittajaponi lähti tyytyväisenä matkaan.

Rink oli aivan täpinöissä meidän siirtyessä kentän portista ulos ja veti siinä jonkinlaisen pomppusarjan. :D Toinen pärinäkohtaus sattui ensimmäisen ravipätkän aikana, jolloin sen selkä alkoi uhkaavasti köyristymään pukkirodeoon valmistautuessa. Olin kuitenkin itse ajan tasalla, nostin päätä ylös ja ajoin kunnolla eteen. Rink oli ehkä vartin ratsastuksen jälkeen rentoutunut hieman ja se hengitti syvään ensimmäisen kerran. Ratsastimme vielä muutaman ravipätkän ja ne sujuivat erittäin hyvin. Matkalla kohtasimme myös muutaman tuntemattoman ratsukon pariinkin otteeseen, Rink jännittyi hieman mutta ohitimme ratsukot rennosti hyvät päivänjatkot toivottaen.

En malta odottaa, että Rinkistä kuoriutuu rento, luottavainen maastoratsu ja pääsemme koluamaan upeita maastoreittejä! Naureskelin hieman Rinkin omistajalle miten rohkea ja "whatever" ratsastaja musta on tullut. En enää edes oikein jaksa välittää Rinkin "riehumisista" ja jos se jonkin pukin tai sinkoilun jossain kohtaa tekee, niin ihan sama, eteen vain ja hommat jatkuvat. Hieman eri fiiliksellä siis kuin esimerkiksi viime kesänä, kun jossain vaiheessa aloin jännittämänä laukannostoja sillä Rink pukitti niissä jossain vaiheessa aina. Toisaalta jos verta Rinkiä ja Mutteri toisiinsa, niin näistä kahdesta se on melkein Mutteri jonka kanssa tarvitsee enemmän tasapainoa, sen 180 asteen äkkikäännökset ja sivuloikat ovat melkein pahempia.

Maastoilun lisäksi odotan todella paljon kärrytreenien alkamista. Minä, ratsupelle!? Mitä on tapahtunut? :D Rink on niin hieno vaunujen edessä ja pääsin sen kyytiin viime vuoden helmikuussa. Se oli myös ensimmäinen kertani hevosen vaunujen kyydissä ylipäätään elämäni aikana, ja yllätyin miten hauskaa se olikaan. Ja vaikeaa! Sain kokeilla ohjastamista isolla parkkipaikalla, mutta ei siitä meinannut tulla mitään. Pysyn jatkossakin mielelläni pelkääjän paikalla. 

Tää kuva on mun suosikki, näytämme molemmat niin iloisilta. <3



Pitkästä aikaa hieman harjoitusravin ratsastamista! Lyhyitä pätkiä vain.





Rink ja Mutteri saivat aivan ihania otsapantoja ruotsalaisen yrityksen Eelegantequestrianin sponsoroimina. Rink sai tämän kultaisen sekä sinisen Swarowski-otsapannan ja Mutteri hopeisen klinkkeri/Swarowski-otsapannan. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nämä olivat hienompia ja parempia mitä olin ajatellut. :) Ainut miinus ettei näitä oikein voi käyttää PS:n suitsien kanssa jos haluaa pitää leukahihnaa, kuten me haluamme. Rink on parikin kertaa onnistunut ravistamaan suitset päästään eikä se ole ehkä ihan niin toivottavaa... Kuvia varten laitoin PS:t päähän, mutta muuten täytyy parittaa nämä otsapannat "tavallisten" suitsien kaveriksi.




Loppuun vielä lyhyt video tältä treenikerralta. Huomenna meillä on Rinkin kanssa vuoden ensimmäinen valmennus, jännittää vähän! :D Mitähän valmentaja on mieltä Rinkistä ja onkohan se kehittynyt yhtään viime kerrasta... Saa nähdä, palataan asiaan!

3 kommentarer:

  1. Hei yksi vinkki tohon ravisteluun, se onnistuu vaikka olisi leukaremmikin :)

    Letitä otsaharja niin, että jätät niskaremmin letin "sisään". Pysyy varmasti suitset paikoillaan! Toki en tiedä onko Rinkillä otsaharjakin jatkuvasti kiinni?

    Kivoja kuvia, hieno Rink!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Näin Rinkillä laitetaan päävehkeet ajaessa, voisi hyvin toimia myös ratsastaessa - en olekaan ajatellut! :) Sillä on niin paksu harja ja pienehköt korvat. Otsis sillä on kyllä jatkuvasti letillä, se on tyyliin paksumpi kuin monen hevosen häntä ja yltää turvan yli. :D

      Kiitos vielä!

      Radera
    2. Joo, jouhta kyllä tällä selkeästi riittää! :-D
      Tämä kikka on tullut tutuksi shetlanninponien kanssa puuhatessa, niilläkin kun normaalisti on paljon jouhta ja pienet korvat, niin saavat helposti ravisteltua suitset pois.
      No prob, kiva olla avuksi!

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.