1 juni 2018

Mitä nyt kuuluu?





Mutterista on tullut mulle tämän menneen talven ja kevään aikana tärkeä. Se oli syy, jonka vuoksi jaksoin pahimman loppuunpalamiseni aikana nousta ylös sohvalta ja lähteä ovesta ulos. Pakotin itseni liikkeelle, ja pikku hiljaa elämä tuntui valoisammalta. Kerroin teille alkuvuodesta etten voinut hyvin. Näin jälkikäteen tiedostan, miten huonosti oikeastaan voin silloin. Pahat unettomuus, kova stressi, paniikkikohtaukset olivat vain niitä päällimmäisiä ongelmia. Nyt olen ymmärtänyt, ettei moni muukaan asia ollut normaalia. Vielä en ole täysin parantunut, mutta en ole saanut pitkään aikaan paniikkikohtausta tai ahdistuskohtausta töissä. Unettomuus vaivaa edelleen ajoittain, mutta seassa on jaksoja jolloin nukun hyvin monta yötä putkeen. En ole ollut kipeä tammikuun jälkeen (okei, yksi vajaa viikon mittainen flunssa oli, mutta se ei ollut mitään aikaisempien monien kuukausien sairasteluputkiin verrattuna). Astma ja allergia ovat paljon lievempiä hyvän lääkityksen ansiosta, ja pääsen syksyllä siedätyshoitoon. Hevoset edistyvät, parisuhde voi hyvin ja elämän pienetkin asiat (myös ne pakolliset) tuntuvat kivemmilta.

En oikein osaa ilmaista itseäni näin kirjallisesti, mutta tässä lyhyt katsaus tämän hetkisiin fiiliksiin. :) Ihanaa viikonloppua sinulle!

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.