Maaiken kuulumisia

Maaike lähettää kaikille oikein paljon terveisiä! Se voi hyvin, ja meillä on ollut mielettömän kiva viikko. Olen päässyt ratsastamaan viisi päivää putkeen ja voin kertoa, että pari kuukautta ratsastustaukoa takana takasi kyllä kivat treenikivut ensimmäisten kahden päivän jälkeen! :D Siis oikeasti, ei sitä tajua kuin vasta sitten kun ei ole ratsastanut hetkeen. Sama minkä tahansa treenin kanssa... Istumaluut olivat hellinä ekan päivän jälkeen, ja tokana päivänä tunsin miten vatsalihakset meinasivat krampata harjoitusravissa ja laukassa istuessa. Ja ihan oon siis treenannut normaalisti salilla ja jopa käynytkin välillä hevosen selässä, mutta äkkiäkös ne dressage-lihakset surkastuvat kun niitä ei käytä. ;)

Kävipä myös niin kivasti, että Cyberphoton kameralähetys löysi perille heti seuraavana arkipäivänä - eli tänään tiistaina! Kävin vartin päästä tekstarin saamisesta hakemassa sen ja revin paketin auki autossa. :D Siitä suoraan tallille, akku pikalataukseen ja Maaike ulos poseeraamaan koekaniinina. Testasin Sigman 17-50mm/2,8 objektiivia, ja näin lyhyen testin jälkeen olen kyllä super tyytyväinen siihen! Kamera (Canon 80D) on melkein samanlainen (ainakin käytössä) kuin mulla aiemmin käytössä ollut 70D, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan sen pitäisi olla parempi. Se jää nähtäväksi! Täytyy järjestää kunnon photoshoot heti kun aikaa on, ja testata kaikki kunnolla läpi - erityisesti odotan innolla 50mm/1,4 testaamista!

Hevosten liikutus vaatii vähän soveltamista kun maneesi ei nyt ole käytössä, ja pohjat ovat kyllä asettaneet omat haasteensa. Kenttä on toisena päivänä märkä ja seuraavana kivikova. Hevosen ja varusteiden täydellinen pesu onkin tullut hyvin tutuksi jo lyhyessä ajassa. ;) Mutta meillä on ollut tosi kivaa! Maaike on ollut aivan mieletön. Tällaiset tilaisuudet kun saan ratsastaa sitä pidemmän ajanjakson putkeen antavat hyvän näkökulman sille, millaista elämä voisi olla oman hevosen kanssa. Niin hyvässä kuin pahassa. ;) Ei mutta lähinnä ajattelen nyt sitä, että pääsen ratsastamaan ja liikuttamaan joka päivä omalla tyylilläni = hevonen on aina sellainen, millaiseksi olen sen edellisenä päivänä "jättänyt". Eli ei tarvitse mennä muutaman viikon tauon jälkeen seuraavan kerran, jolloin hevosen säädöt ovat veks ja treeni ei ole johdonmukaista.

Ekana päivänä Maaike oli vähän niin ja näin ratsastaa, olihan se seissyt pari päivää ja sitä ennen ollut suht kevyellä liikunnalla. Mutta tokana päivänä se oli super hyvä! Keskityin kahtena ekana päivänä lähinnä läpiratsastukseen ja apujen herkistämiseen. Paljon siirtymisiä, vähän kokamista ja paljon laukannostoja.

Meidän kolmantena yhteisenä päivänä (eli sunnuntaina) kenttä oli jäätynyt kivikovaksi. Maaikella voi ratsastaa suht normaalisti (järkevästi) myös kovilla pohjilla, mutta koppuraisella hiekkakentällä en mene käyntiä enempää. Onneksi vieressä oleva ruohokenttä/juoksutusvoltti oli tasainen ja pohja pitävä, joten ratsastin siinä ehkä vartin mittaisen lyhyen ja ytimekkään koulutreenin. 

Eilen (maanantaina) Maaike tarjosi sitten parasta puolta itsestään. Se oli siis niin hieno, että hymyilin vaan koko ajan! Huomaan hyvin miten sen asenne on muuttunut päivä päivältä ja miten hyvin se keskittyy työhönsä. Ne kentän pelottavat kohdat ja humiseva kova tuuli kyllä edelleen vähän jännittävät, mutta olen saanut siirrettyä sen pörhöenergian oikeaan osoitteeseen. Maaike jännittyy edelleen kylläkin, mutta se ei lähde samalla lailla "alta" eli kuuroudu avuille, laskee selkänsä ja lähtee kipittämään vaan pikemminkin se ryhdistäytyy, askel muuttuu lennokkaammaksi ja hevonen pörheäksi, mutta se pysyy avuilla ja jatkaa hommia! Mieletön ero, hyvä esimerkki miten eilen pystyin ratsastamaan pelottavan, kahisevan ja heiluvan kaislikkopuskan ohi hyvässä, tahdikkaassa harjoitusravissa. Maaike jännittyi ja kyttäsi puskaa, mutta se ei "karannut" mihinkään. Onko mun selitys yhtään ymmärrettävissä? :D

Teetin Maaikella paljon tehtäviä eilen - se sai olla kunnolla hommissa alusta loppuun. Tykkään vaihdella tehtävää nopeasti toisen perään jolloin hevonen pysyy aktiivisena ja kuulolla. Tällä kerralla aloitin käyntitehtävällä, jossa lyhyellä sivulla pysähdys ja pitkä sivu pohkeenväistössä uran sisäpuolelle, ja väistö toiseen suuntaan takaisin uralle. Ravissa nostin vaatimusastetta, pysähdyksen jälkeen peruutus ja siitä suoraan eteen raviin. Pitkän sivun alusta voltti, josta jatkettiin samalla asetuksella avoa pitkää sivua pitkin. Kokeilkaa, sikahyviä harjoituksia!

Tämä ravitreeni oli aika rankka, joten ei tehty laukassa mitään kovin ihmeellistä. Lähinnä täsmällisten nostojen hakemista, sekä käynnistä että ravista. Maaike oli todella innoissaan, röhki kuin pikkupossu ja nosti laukat hyvin. Voi että, se on edistynyt niin hurjan paljon nyt tämän syksyn aikana! Toivon tosi kovasti, että joku pääsee kuvaamaan meidän ratsastusta ensi viikonloppuna. :)

Kuvat tästä eteenpäin ovat kännykällä otettuja.

Maaike oli niin suloinen yhtenä päivänä kun se ihan innoissaan rapsutti mun päätä. Hiuksethan siinä menivät "vähän" sekaisin eikä sillä pärställä ollut asiaa edes lähikauppaan, mutta ei se mitään. <3

Täällä on ollut tosi hyvät säät (paitsi ettei ole lunta), mutta on joka päivä on tuullut aika lujaa.

Naureskelin tänään yhden kaverin kanssa puhelimessä, että mitä ihmettä mulle on tapahtumassa. ;) Olin tänään hurja ja hyppäsin muutaman maastoesteen ennen kouluratsastustreeniä (pellolla, kenttä oli taas jäätynyt kivikovaksi) (okei, ne esteet on 40-60 cm korkuisia jos edes sitäkään...), huomenna menen koeratsastamaan yhtä estehevosta ja osallistun viikonloppuna Maaikella estevalmennukseen (mikäli kenttä ei ole kova). Kovasti mä olen sen lajinvaihdon puolesta tässä jo hetken aikaa puhunut, mutta luultavasti jatkossakin pitäydyn mun "kaksi kertaa vuodessa muutama maahankaivettu este"-mentaliteettiin ja jos/kun joskus hurjistaudun ja hetken mielenhäiriössä hyppään sen yksittäisen 90 cm esteen, niin palaan sen jälkeen tyytyväisenä tuuppailijatädiksi/puskailijaksi. ;)

Pimeyden keskeltä siis heipparallaa - nyt on kaksi päivää tallivapaata (okei, koeratsastuksia) ja sitten taas Maaiken luokse! Vuosi lähestyy nopeasti loppua ja kuten joka vuosi, mua hirvittää ajatus miten nopeasti aika kuluukaan. Mutta mutta, vuodet ne paranevat aina vuosi vuodelta ja uskon ensi vuodesta tulevan ihan mieletön. ;)