Loppuviikon kooste

Perjantaina ratsastin Topangalla lyhyesti maneesissa. Käytiin ensin maastossa kävelemässä vartin verran sillä halusin saada meille molemmille rennon alun päivän ratsastukselle. Toppan käyttäytyi maneesissa ihan ok:sti. Se ravasi tosi näyttävästi ja oli aivan ylipursuavan täynnä energiaa. Sain pidettyä sen tyytyväisenä, hyvin avuilla ja peräänannossa lukuunottamatta satunnaisia pyrähdyksiä. Mutta ilmeisesti ne välikäynnit pitäisi jättää ihan kokonaan tekemättä, treenata ohjalla kulkemista vain ratsastuksen aluksi ja kävellä välikäynnit vain pitkällä ohjalla. Sillä Topanga hermostui heti kun sen piti kävellä tuntumalla. Parin loikan jälkeen tajusinkin homman ja sen jälkeen me joko ravattiin tai käveltiin pitkällä ohjalla. Mentiin maneesissa vain vartin ajan mutta tämä vartti oli kyllä todella aktiivista työskentelyä! Ja olen kuitenkin ihan suht tyytyväinen tuohon pieneen höppänään. Sain myös kuulla omistajalta syyn tähän muuttuneeseen käytökseen, mutta asiaan liittyy kolmas (tai neljäs?) osapuoli niin en viitsi asiaa enempää täällä blogin puolella avata. No, nyt on tärkeintä se, että Topangalla ratsastavat vain sen tuntevat ihmiset jotka ymmärtävät sen oikut ja "käyttöohjeet" niin toivon mukaan tästä rasittavasta touhusta päästään pikkuhiljaa eroon.

Lauantaina otin valokuvia D:stä ja Vikingistä ja lopputulos on kyllä ihan mieletön. Tässä vähän esimakua (kännykällä tietokoneen näytöltä napatut kuvat)!

Sunnuntaina me maastoiltiin ihan rennosti. Metsässä Topanga oli aika epävarma ja pysähteli muutaman kerran heti kun jokin asia jännitti. Sillä on nyt kuntoutuksen aikana lähinnä maastoiltu ratsastustietä pitkin ja satunnaisesti jotain lyhyttä metsäpolkua pitkin, joten keskellä metsää kulkevat polut kaatuneine puineen olivat todella jännittäviä! Tosin koen mieluummin tuollaisen reaktion kuin välittömän pakenemisen... Annoin sen aina tutkia tilannetta muutaman sekunnin ja sitten mentiin eteenpäin. Ensi kerralla otan kyllä raipan mukaan maastoon, vaikka hyvin selvittiin pohkeella ja äänelläkin mutta ihan hyvä olla "vahvike" mukana näitä tilanteita varten niin saa kitkettyä pysähtelyn paremmin pois. Käytiin lopuksi vielä kentällä ravaamassa muutaman minuutin ajan. Neiti liikkui hienosti eikä ollut yhtään jännittynyt tai pysähdellyt! Mentiin rennosti hitusen pidemmällä ohjalla, tehtiin molempiin suuntiin muutama voltti ja kahdeksikko mutta mentiin kuitenkin tuntumalla ja peräänannossa - ajatuksena eteen alas.