Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta nyt puoli tuntia, mutta en osaa pukea ajatuksiani tai tunteitani sanoiksi. Kaikki ovat varmasti lukeneet Tukholmassa viime perjantaina 7.4.2017 sattuneesta terrori-iskusta, jossa kuoli neljä ihmistä ja yksi koira sekä loukkaantui useita ihmisiä. Olin itse iskun sattuessa jo Suomessa, jonne lensin poikkeuksellisesti aamulennolla. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi piippaamaan useita viestejä - "Oletko kunnossa?". Avattuani somen koko kauheus paljastui. Facebook pyysi minua ilmoittamaan ystävilleni Turvallisuustilan kautta olevani elossa, ja pikkuhiljaa sinne ilmestyi myös kaikkien Facessa olevieni ystävieni ilmoitukset.
Aina voi jossitella ja miettiä "entä jos" mutta tämä tekee oikeasti pahaa. Jo tietysti pelkästään iskussa kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä heidän läheistensä vuoksi, mutta myös ajatus siitä, että kuka tahansa ystävistäni, perheenjäsenistäni tai työkavereistani olisi voinut kuolla. On suorastaan ihme, että mä ostin sen lennon Suomeen aamuksi enkä illaksi/iltapäiväksi kuten yleensä, jolloin olisin ollut keskustassa juuri tapahtuman aikaan. Kukaan läheisistäni ei siis loukkaantunut, mutta moni oli paikalla tapahtuman aikaan tai ihan minuutteja ennen. "Entä jos", se osui nyt liian lähelle.
Kävin tänään töiden jälkeen Åhlénsin edessä, kävelin Drottninggatania pitkin sekä kiipesin Sergels torgin rapuset ylös. Ihmisiä oli aivan mielettömästi, mutta hiljaisuus oli lähes yliluonnollista. Kukkia, kortteja, lappuja, pehmoleluja, lippuja oli tuhansia joka paikassa. Herkkänä ihmisenä en voinut pidätellä kyyneliäni, mutta en todellakaan ollut ainoa. Mihin vain katsoin kohtasin surullisia kasvoja, joku ehkä hymyili rohkaisuksi mutta monen kasvoilla kiiltelivät kyyneleet - myös poliisien. Koko Tukholma - ei, koko Ruotsi on surun murtama, mutta samalla rakkaudellisuus, ystävällisyys ja toivo näkyy jokaisessa.
 |
| Poliiseja on kiitelty tapahtuman jälkeen, myös autot ovat saaneet päällensä kukkavuoren. |
 |
| KÄRLEK |
 |
| Näitä lukiessa alkoi itkettämään. |
 |
| Kauniita viestejä joka puolella <3 |
 |
| Koirakin sai oman muistomerkkinsä. :'( |
 |
| Sergels torgin rappuset |
 |
| Iskussa kuolleen Ebba-tytön ystävälleen kirjoittama kirje |
Palaan seuraavan kerran blogin ääreen positiivisemman postauksen kanssa. <3
Vetää sanattomaksi, niin surullista. :(
SvaraRaderaEi kyllä ole tarpeeksi sanoja ilmaisemaan näitä tunteita :(
Raderaihan kamalaa... tsemppiä sinne! tunnelma oli varmasti ihan surunmurtama tukholmassa tapahtumapaikalla (edelleenkin), voin vaan kuvitella helsingistä käsin.
SvaraRaderaKiitos <3 on kyllä ollut surullinen tunnelma täällä siitä asti kun tulin ma aamuna kotiin... :( mutta kamalaa tekoa enemmän on kuitenkin joka paikassa hehkutettu ja tuotu esille sitä rakkaudellisuutta, avuliaisuutta ja yhteshenkeä mitä tukholmalaiset ovat toisilleen osoittaneet! <3
RaderaEn yleensä ole niitä ihmisiä jotka osaavat kertoa missä olivat kun jotakin järisyttävää tapahtui tai kun kuulivat tapahtuneesta. Tukholman terrori-isku ravisutteli minua niin syvästi että tulen aina muistamaan missä olin kun kuulin uutisen. Itketti, tulin äärettömän surulliseksi, ahdistuin, enkä halunnut uskoa tapahtunutta todeksi. Kuten sanoit, tämä osui liian lähelle. :'(
SvaraRaderaPositiivista on se lämpö ja välittäminen mitä ihmiset ovat osoittaneet. Ihmiset avasivat kotiensa ovet tuntemattomille, jotka eivät päässeet kotiin iskun aiheuttaman kaaoksen vuoksi. Toivo ja usko hyvään auttaa meitä pääsemään tämän yli.
Kramar till er alla där.
Maarit L.
Mulla meni asian sulattamiseen monta tuntia, en ensin edes ajatellut kyseessä olevan mikään "vakava" juttu mutta pikku hiljaa mieleni tajusi asian vakavuuden... Aina jokainen isku ja maailmassa tapahtuva väkivalta tuntuu pahalta, mutta ei niitä "oikeita" tunteita osaa edes kuvitella ennen kuin se osuu omalle kohdalle, omaan kotikaupunkiin. :/
RaderaOli kyllä mieletöntä lukea miten ihmiset ajoivat ympäri Tukholmaa, kuskasivat tuntemattomia, antoivat ruokaa toisille, kauppiaat antoivat lasten käydä hakemassa ilmaiseksi ruokaa kaupasta ja paljon muita hyviä tekoja. <3
Kram sinullekin!
Ihanaa että koiraakin muistetaan omalla muistomerkillä<3
SvaraRaderaOli kyllä <3 Aluksi siellä oli ollut vain pari kynttilää ja koirankeksiä. Nyt paikalla oli satoja kukkia, maksamakkaraa, koiran puruluita ja leluja ja vaikka mitä. Eläinrakkaana tämä(kin) näky sai kyllä kyynelkanavat kiitettävästi auki. <3
RaderaSelasin Hippolaa ja löysin tämän postauksen sieltä. Kyllä pisti tämä postaus, sekä koko isku ihan sanattomaksi. Kuitenkin, kun ajattelee, kuinka avuliaita tukholmalaiset ovat olleet toisilleen, pistää hymyilemään. Sillä mitä jos he eivät olisi niin avuliaita, koko tämä tilanne voisi olla ihan päinvastainen. Noita kaikkia kukkia ei varmasti olisi tuolla.
SvaraRaderaIhanaa, että koirakin on saanut muistomerkin! <3 Tsemppiä sulle sinne ja muillekkin kaupunkilaisille <3
Kiitos kauniista kommentista! <3 Ruotsalaiset luonnehtivat usein itsensä vähän suomalaistapaan jäyhäksi ja hiljaiseksi kansaksi, mutta tämä kyllä todisti päinvastaista! :) On hienoa nähdä, että tuntemattomat ihmiset pitävät yhtä vaikeina hetkinä.
RaderaJa kiitos tsempeistä. <3