Maaikella ilman satulaa ja yksi este

Viime kerran satulaton ratsastus oli oma valintani. Nyt Maaikella ollaan muutenkin menty ilman satulaa, sillä se oli saanut satulavyöstä hiertymän jota parannellaan ja paras konsti siihen on olla käyttämättä satulaa. Hyvää treeniä sen ratsastajille... ;) Maaikella on mukava selkä istua ja tottuneille sillä on myös oikein kivat (joskin isot) liikkeet, joten mikäs siinä.

Kävin ensin kävelemässä parin kilometrin lenkin. Sitten mentiin kentällä reilu puoli tuntia - enempää ei oma perseeni kestä satulatonta menoa! :D

Edellisestä satulattomasta ratsastuksesta oli mennyt aikaa se pari viikkoa, mutta silti tunsin oloni paljon kotoisammaksi ja tasapainoiseksi! Hauska huomata ero. Muistan miten vaikea mun oli löytää tasapaino kun talvella kokeilin yhden estetreenin päätteeksi mennä hetken ilman satulaa. Jotain kehitystä on siis tapahtunut. :)

On ollut kiva huomata miten herkkä ja kuuliainen Maaike on ilman satulaa. Jätin taas turpiksen pois kun se meni edelliselläkin kerralla niin hyvin ilman! Viime vuonna Maaikella oli ongelmana hyytyminen jos ratsastajalla ei ollut kannuksia jalassa, nyt tuntui jopa raippa turhalta ja heitinkin sen pois alkuverkan jälkeen. Omistajakin kertoi huomanneensa eron sen reippaudessa. Voikohan Maaiken satulassa olla jotain vikaa? Se on kuitenkin sille sovitettu ja tarkastettu, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Hmm...?

Kuvat puhukoot puolestaan. Oli kyllä ihan mielettömän hyvä fiilis ja yhteistyö tuntui toimivan! On ilo tuntea ratsastajana miten pehmeä ja tasainen Maaike on edestä, sekä miten hyvin se kuuntelee apuja. 

Muhun iski jonkinlainen mielenhäiriö ja tuo yksi kavaletti näytti todella houkuttelevalta. Tunsin oloni turvalliseksi ja tasapainoiseksi selässä, joten päätin kokeilla onnea ja hypätä tämän hurjan esteen. ;) Pääsimme hienosti yli pari kertaa. Korkeutta oli ehkä 30 cm. Sitten taisin iskeä pääni johonkin näkymättömään, sillä pyysin kuvaajaa kääntämään kavaletin korkeammalle puolelle. Siinä vaiheessa iskikin sitten pupu pöksyyn minkä Maaike tunsi ja lähestyi estettä kysellen "ootko nyt tyttö ihan varma että pysyt kyydissä?". Siihenhän se tökkäsi kun itse olin kauhusta kankeana. :D Uudella yrityksellä pääsimme yli, mutta en voi väittää suorituksen olleen mitenkään mallikelpoinen. Tasapainoni koki kovan kolauksen ja ei ollut tippuminen kaukana. Onneksi Maaike on niin kiltti, että se pysähtyi heti kun tunsi mun keikkuvan epämääräisesti kyydissä. <3 

Jätin hurjastelut siihen ja palasin kouluratsastajaksi, se sopii mulle selkeästi paremmin! :D 

Jos ihmettelette tuota sinistä juttua mun olkapäässä, niin se on kinesioteippi. Mulla on ollut muutaman kuukauden ajan ongelmia olkapään/rinnan kanssa ja olen juossut kerran viikossa naprapaatin luona etsimässä syytä lukkoon. Viime viikolla syy löytyi - mun solisluun nivelessä (se mikä liittyy rintalastaan) on jotain häikkää ja se vaikuttaa koko alueen lihaksistoon jumeina... Saa nähdä mitä tälle tehdään. Itse epäilen "vamman" tulleen väärästä työergonomiasta, joten tämä neljän viikon kesäloma on aika paikallaan. Katsotaan sitten loman jälkeen voinko paremmin vai pitääkö käydä röntgenissä. :/

Olen muutenkin ihan vammainen koko vasemmasta puolesta! Mun vasen lonkka on leikattu reilu viisi vuotta sitten, joten se on mulla aina heikompi. Sen lisäksi kaaduin pari viikkoa sitten, jolloin löin vasemman polveni aika ikävästi ja se on nyt välillä vihlonut kävellessä. Sellaista tänne, kiva omistaa 65-vuotiaan kroppa vajaa kolmekymppisenä...

Loppuun pieni loppukevennys - ei meistä kovin helpolla saa edustavaa kuvaa.