Miksi ratsastus on niin vaikea laji?

Sain taas sunnuntain valmennuksessa muistutuksen siitä, miten vaikea laji ratsastus onkaan. Miksi mun pitikään pienenä rakastua hevosiin? Miksen voinut kehittää samanlaista intohimoa jotain toista lajia kohtaan, sainhan sentään kokeilla pienenä monia eri harrastuksia. Tanssi, uinti, luistelu, pianonsoitto vain muutama kokeilemani laji mainitakseni. Mutta ei, mikään muu ei kiinnostanut yhtä paljon kuin ratsastus. Ja sillä tiellä ollaan, eipä sitä oikein nykyään monelle muulle harrastukselle jää aikaa kun ratsastaa 5-6 kertaa viikossa. :D Salille yritän edelleen ehtiä, vaihtelevin tuloksin 2-4 kertaa viikossa. Vaikka salitreenistä tykkäänkin, niin se on lähinnä sellaista puoliksi pakkopullaa - käyn salilla lähinnä sen takia, että se tekee minusta paremman ratsastajan.

Parempi lihaskunto = parempi istunta.

Parempi yleiskunto ja hapenottokyky = jaksan rankemmankin treenin.

Käytössäni on ollut nyt vajaa vuoden ajan Garminin sykemittari, jonka avulla olen päässyt paremmin selville omasta kulutuksestani ja sykkeestä. On kiinnostavaa, että niinä päivinä kun olen tallilla on päivän kalorinkulutus jossain 2800-3400 kcal välillä, riippuen miten rankan treenin teen, miten paljon tallihommia teen ja kuinka kauan harjaan hevosta. Jos ratsastan kaksi hevosta on kulutus jo lähellä 4000 kcal/päivä. Verrataan sitten sellaiseen päivään jolloin käyn vain salilla, silloin kulutus on n. 2400-2600 kcal paikkeilla. Päivä jolloin käyn vain töissä yltää ehkä 2100 kcal kulutukseen ja täydellinen lepopäivä jolloin hengailen vain kotona on ehkä 1800-1900 kcal paikkeilla.

Tietenkään tämä ei ole absoluuttinen totuus, mutta aika hyvä mittari miten paljon ratsastus ja erityisesti tallihommat kuluttavat. Itsehän inhoan juoksemista ja juoksen ehkä max kerran kuukaudessa jos sitäkään, enkä sen takia oikeastaan koskaan pääse salitreeneissä maksimisykkeisiin/kulutuksiin joten en osaa verrata kovaa aerobista treeniä ratsastukseen. Mutta tiukassa koulutreenissä sykkeeni nousee niin korkealle, etten vastaavia tuloksia saa muussa arjessa. Hyvä esimerkki on tämä kouluvalmennus, jolloin sykkeeni oli aktiivisimman vartin aikana tasaisesti 175-185 välillä.

Moni sanoo ettei ratsastus ole urheilua, jopa hevosihmiset ovat sitä mieltä ettei ratsastuksessa saisi tulla hiki. Ja kyllähän se on niin, että pelkällä ratsastuksella ei välttämättä pysy kunnossa. Omalla kohdallani ratsastus on kuitenkin parhaimmillaan kunnon valmennuksessa ihan totista hikitreeniä.  Varsinkin kun siihen vielä lisää tallityöt, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa suklaalevyn avaamisesta. ;)

Mutta niin... Siihen valmennukseen. Juteltiin vähän kevään tavoitteista ja tulevista kisoista. Mitä tulee osata ja miten hevosen tulee liikkua. Sain todeta valmennuksen aikana, että pärjätäänköhän me edes raviohjelmassa. Niin mikä suora hevonen? Ja ai mikä taipuminen? Täh? "Niin siis Mutterin tulee jaksaa siinä hyvässä muodossa se koko viiden minuutin mittainen rata läpi." Hehheh hups, ei kyllä ole helppoa tämä.

Ensimmäiset kahdet (ehkä kolmet) kisat mennään sama LB:1 (helppo B) rata, joten treenattiin niitä asioita. 10 m ravivoltti, 15 min laukkavoltti, keskiravia, käyntiä ja laukkasiirtymisiä.

Luulin ensimmäisten kisojen olevan vasta 1.5, mutta meidän naapuritallilla on rataharkat 22.4 joten aloitetaan kausi sieltä. Enää siis kolme viikkoa, kääk. No joo, kyseessä on pelkät harjoituskisat, pay'n'ride, mutta saa kai sitä silti jännittää?

10 m ravivoltti. Ei ole helppoa!!

Sain vasta nyt tietää meidän maneesin olevan muutama metri tavallista koulurataa kapeampi. Olenkin ihmetellyt miten lyhyet sivut tuntuvat niin "lyhyiltä", että enkö vain osaa ratsastaa. Tässä selitys. ;) Oikean kokoisten volttien ratsastaminen tuntuu sen takia vaikeammalta kuin onkaan, enkä meinannut yhtään osata hahmottaa minkä kokoinen on 10 m ja 15 m voltti. Tavallisella kouluradalla se on helppoa, kunhan ratsastaa keskihalkaisijalle tai neljänneosahalkaisijalle asti.

Hioimme niitä voltteja sitten ihan kunnolla. Ennen volttia piti tehdä puolipidäte ja koota hieman, sitten pitää huolta että Mutteri taipuu koko voltin ajan, ei oio eikä syöksy alas etupainoiseksi. Miten voikaan olla niin vaikeaa yhden ravivoltin ratsastaminen. Tuntuu ettei Mutterilla meinaa riittää tasapaino tai voima kantaa itseään koko voltin läpi taipuen. Ensimmäinen puolikas meni useimmiten hyvin, mutta toinen puolikas meni houkutti oikomaan. 

Tilannekuvaa parhaimmillaan, raipan vaihto :D

Suoruutta hakemassa, asetus ulos ja ulkolapaa sisään.

Laukassa sain treenata tosi paljon suoristamista. Pitkillä suorilla Mutteri laukkaa nimittäin helposti koko hevonen ihan vinossa. Sain neuvoksi ajatella ulkolavan siirtämistä sisään päin ja välillä asettaa ihan kunnolla ulos. Ennen kulmaa puolipidäte ja sama ajatus - ulkolapa sisään, samalla kuitenkin asettaen kaarteen suuntaisesti. Niin-hirveän-vaikeaa! Mutta kyllä se alkoi siitä pikku hiljaa muuttumaan suoremmaksi ja laukka parani asteittain.

Laukasta raviin siirtyminen, kaunis askellaji! :D

Tässä käydään jokin keskustelu valmentajan kanssa.

Samaa suoruutta haettiin diagonaaleilla keskilaukkaa ajatellen. En saanut ratsastaa eteen ennen kuin Mutteri oli täysin suora.

Tässä nauran kun Mutteri siirtyi raviin sillä sekunnilla kun valmentaja pyysi siirtymistä. :D Siis ennen kuin itse edes ehdin ajatella raviin siirtymistä.

Ja taas kovaa neuvottelua valmentajan kanssa...

Tässä yritys 15 m laukkavolttiin, jonka tuli siis kulkea valmentajan edestä. Miten sujui? :D

Toisella kerralla hieman paremmin.

Valmentaja kertoi yllättyneensä, että Mutterille laukkavoltin tekeminen on helpompaa kuin ravivoltin. Ollaan vissiin tehty liikaa laukkatreeniä viime aikoina ja ravin ratsastus on jäänyt toissijaiseksi. Ratsastaminen on kyllä vaikeaa tasapainottelua ainakin itselleni, kun yksi asia menee huonosti tulee sitä treenattua "liikaa", jolloin se asia kyllä edistyy mutta sitten jää helposti jokin toinen asia heikommalle fokukselle.

Nosto ylös ettei painu etupainoiseksi

Suunnanvaihto keskiravidiagonaalin avulla - kulmassa Mutteri valahti etupainoiseksi, mun pitää ratsastaa eteen ja nostaa sitä ylös, kulman jälkeen suoristus ja nenä ylös.

Lopuksi sain ratsastaa vielä muutaman pätkän keskiravia keventäen. Tässä yllä olevassa kuvasarjassa näkee hyvin mistä kiikastaa - keskiravi lähtee liikkeelle hyvässä ryhdissä, mutta muutaman askeleen jälkeen Mutteri ei enää jaksa kantaa itseään ja valuu alas etupainoiseksi. Mutta kyllä se tuntuu ja näyttää hyvältä niinä hetkinä kun voimat riittävät! Harmi etten tajunnut pyytää kuvaajaa ottamaan videota.

Päällimmäisenä valmennuksen jälkeen mielessä oli lievä epätoivo siitä, miten sairaan vaikea laji tämä onkaan. Niin paljon pieniä asioita, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Sekä ratsastajan että hevosen tulee jaksaa ja tehdä oma osuutensa. Mitään erikoisia temppuja ei voi edes kuvitella kokeilevansa, jos hevonen ei taivu/asetu rehellisesti tai kulje suorana. Ja aina suoruus ensin ennen tehtävän aloittamista! Puolipidäte, asetus, ole hereillä, suorista ja badam.

Toisaalta tästä valmennuksesta jäi myös ihan mielettömän hyvä fiilis. Valmennus oli melko rankka, mutta Mutteri tsemppasi niin hyvin. Sen kunto on kasvanut viime valmennuksesta paljon (milloinkohan se oli, 3 viikkoa sitten ehkä?), ja itse olen saanut palikoita paremmin kasaan. Työt eivät meidän suhteen lopu kyllä ikinä, mutta sanoisin meidän olevan suht hyvällä mallilla. Viime valmennuksessa sain neuvoksi ratsastaa vain kevyttä ravia jotta Mutteri liikkuu vapaammin, mutta nyt vaatimuksena oli alas istuminen.

Kyllä tää tästä, jatketaan harjoittelua!

Onnekas vuokraaja

Välillä musta tuntuu siltä, että pitäisi nipistää itseään. Miten mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut vuokrahevosekseni kaksi niin ihanaa hevosta? Rink, tuo somemaailman uusi tähti jota tädit Amerikkaa myöten rakastavat, ja Mutteri, jota paremmin koulutetulla/ratsastetulla hevosella en ole koskaan ratsastanut.

Rinkin löysin alunperin ihan Facebookin vuokrahevosryhmään laittamani ilmoituksen avulla. Olin laittanut ilmoituksen oheen kuvan, jossa ratsastan Maaikella. Rinkin omistaja lähestyi mua hieman salaperäisellä meilillä, kysyen kiinnostaisiko mua "hieman raskaampirakenteinen 3-vuotias ori, jolla ei ole pahemmin selässä käymistä lukuunottamatta ratsastettu". Vastasin myöntävästi, hieman kuitenkin epäröiden olisinko oikea ihminen hommaan - eihän mulla ollut mitään kokemusta nuorista hevosista!

Ensimmäisellä käynnillä kävi ilmi hevosen olevan Instagramista minulle tuttu Rink (tällöin sillä oli seuraajia oli vajaa 100 :D), ja vähän kyllä alkoi kurkkua kuristamaan kun omistaja sanoi tarvitsevansa apua Rinkin treenaamiseen Saksan oritestejä varten. Tulimme kuitenkin todella hyvin hänen kanssaan toimeen (ja nykyään olemme hyviä ystäviä <3), ja kun Rinkin satula tuli takaisin sepän muokkauksesta oli aika kokeilla miten Rink toimii selästä käsin. 

Aika jännittävää ja puoliksi kamalaahan se silloin alussa oli. :D Ensimmäisillä viikoilla Rink otti ja lähti rodeopukkilaukkaa raviradalla ratsastaessamme, mulla ei ollut toivoakaan pysyä kyydissä ja matkamuistoksi sain aivotärähdyksen. Kypärä meni uusiksi, mutta vuokrasuhde jatkui ja Rinkin muutettua maneesitallille pääsimme kunnolla treenaamisen makuun löydettyämme meille aivan mahtavan valmentajan, jonka kautta sitten myöhemmin sain ratsukseni Mutterin.

Jälkikäteen olen hieman ihmetellyt miten Rinkin omistaja on "uskaltanut" ottaa sille vuokraajan, toisaalta miten kukaan uskaltautuu vuokraajan ottamiseen. Hän oli tunnistanut Maaiken ilmoitukseni kuvasta, ja koska friisipiirit ovat pienet, tiesi hän Maaiken omistajan ja oli tältä kysynyt millainen tyyppi mä oikein olen. Ilmeisesti ei ollut mitään huonoa sanottavaa, kun tässä sitä ollaan. :)

Kevät ja kesä meni ahkerasti koulua treenatessa, Rink hyppäsi hieman esteitä kokeneen esteratsastajan kanssa ja treenasi omistajan kanssa kärryjen edessä. Rink edistyi ihan mielettömästi huhti-elokuun aikana ja Saksaan lähti hienossa kunnossa oleva nuori ori. Siellä treenit sujuivat loistavasti ja lokakuun lopussa takaisin Ruotsissa oli FPZV:n kantakirjaan hyväksytty jalostusori.

Saksassa Rink oli selkeästi aikuistunut, sillä sen jälkeen ei ole ruuhkamaneesissakaan ratsastaminen aiheuttanut ongelmia. Muistan elävästi miten ensimmäisellä ratsastuskerralla kotiutumisen jälkeen tallikaveri huuteli huolissaan meidän tullessa maneesiin miten nyt mahtaa käydä, kun täällä on jo 7 ratsukkoa. Hyvin meni, Rink ei edes katsonut muita hevosia ja toisten säikähtäessä se jatkoi rauhassa hommia.

Nyt Rinkin muutettua uudelle tallille meille avautui ihan uudenlaiset treenimahdollisuudet. Entisellä tallilla maastoilu jäi lähes kokonaan valitettavasti pois, sillä ainoat vaihtoehdot maastoilulle oli vilkkaasti liikennöity, kapea hiekkatie tai joutomaasta rakennettu vajaa kilometrin mittainen rata, josta pilkotti raudoitusrautoja ja epämääräisiä roskia. Ratsastuskenttä oli käyttökelvoton surkean pohjan takia, ja lisäksi sitä käytettiin päivisin tarhana. Nykyiseltä tallilta löytyy hyväpohjainen kenttä ja maneesi sekä lukuisia upeita maastoreittejä joilla voi sekä ajaa että ratsastaa. Tallinpitäjämme kilpailee aina world cupissa asti valjakkoajossa ja tiluksilta löytyy ihan pelkästään hevosille tarkoitettuja ajo- ja ratsastusreittejä.

Rink on nyt satulanmuokkauksen jälkeen liikkunut kerta kerralta paremmin ja innokkaammin. Viime viikolla se oli itse asiassa niin täpinöissä ja täynnä virtaa, että jouduin häpeämään silmät päästäni maneesissa pahimpaan ruuhka-aikaan. Sisään maneesin ovesta ryntäsi Herra Ori kunnon loikalla, sen jälkeen ympyrällä uusi loikkakoikka ja kevyt pystyyn nouseminen. Siinä vaiheessa karjaisin jo niin kovaa, että pelkäsin tätiratsastajien pitävän minua hevosenrääkkääjänä. No, ei näiden nuorien orien kanssa aina voi hipsutella. Onneksi oli liina ja raippa kädessä. Tein nopean tilannekatsauksen, nousin selkään (mikä sujui erinomaisesti, kiitos herkuille ehdollistetun hevoen) ja siirryin heti reippaaseen raviin jotta Rink saa muuta ajateltavaa.

Tiedän erinomaisen hyvin alkukävelyjen ja -verkan tärkeyden, mutta aina ei voi jokaisessa tilanteessa toimia täysin oppikirjojen mukaan, ihan jo turvallisuussyistä. Jos siinä olisin alkanut jännittyneellä ja räjähtävällä hevosella kävelemään niin Rink olisi vain jännittynyt entisestään. Rink kuunteli onneksi melko hyvin ja vaikka muutama pikku pukki tuli, niin pian se jo vähän rentoutui eikä ollut enää viulunkireä tikittävä aikapommi. Olen itse asiassa oikein tyytyväinen tähän sen uudelleen löydettyyn reippauteen, enkä edes viitsinyt hidastaa sen nostaessa omatoimisesti laukan vaan annoin sen laukata muutaman kierroksen maneesin ympäri. Laukka oli rentoa, todella energistä, mutta hallittavaa ja tahdikasta. Pian mulla oli alla keyellä tuntumalla liikkuva rento, eteen alas hakeutuva hevonen.

Oikea laukka on aina ollut Rinkille vaikea ja on edelleen, mutta se on selkeästi jo tasapainoisempi! Syksyllä ei tehty edes näin hienoja kulmia.

Olimme eilen omistajan kanssa reilun puolen tunnin mittaisella maastoretkellä. Hän ratsasti mukaan seuranamme tallinpitäjän Bryggaren-russilla, sillä samalla jolla myös Daniela ratsasti muutama viikko sitten täällä Ruotsissa vieraillessaan. Hieman naureskellen miten iso olo kuulemma oli pienen russin selässä, mutta huippukunnossa oleva EM-voittajaponi lähti tyytyväisenä matkaan.

Rink oli aivan täpinöissä meidän siirtyessä kentän portista ulos ja veti siinä jonkinlaisen pomppusarjan. :D Toinen pärinäkohtaus sattui ensimmäisen ravipätkän aikana, jolloin sen selkä alkoi uhkaavasti köyristymään pukkirodeoon valmistautuessa. Olin kuitenkin itse ajan tasalla, nostin päätä ylös ja ajoin kunnolla eteen. Rink oli ehkä vartin ratsastuksen jälkeen rentoutunut hieman ja se hengitti syvään ensimmäisen kerran. Ratsastimme vielä muutaman ravipätkän ja ne sujuivat erittäin hyvin. Matkalla kohtasimme myös muutaman tuntemattoman ratsukon pariinkin otteeseen, Rink jännittyi hieman mutta ohitimme ratsukot rennosti hyvät päivänjatkot toivottaen.

En malta odottaa, että Rinkistä kuoriutuu rento, luottavainen maastoratsu ja pääsemme koluamaan upeita maastoreittejä! Naureskelin hieman Rinkin omistajalle miten rohkea ja "whatever" ratsastaja musta on tullut. En enää edes oikein jaksa välittää Rinkin "riehumisista" ja jos se jonkin pukin tai sinkoilun jossain kohtaa tekee, niin ihan sama, eteen vain ja hommat jatkuvat. Hieman eri fiiliksellä siis kuin esimerkiksi viime kesänä, kun jossain vaiheessa aloin jännittämänä laukannostoja sillä Rink pukitti niissä jossain vaiheessa aina. Toisaalta jos verta Rinkiä ja Mutteri toisiinsa, niin näistä kahdesta se on melkein Mutteri jonka kanssa tarvitsee enemmän tasapainoa, sen 180 asteen äkkikäännökset ja sivuloikat ovat melkein pahempia.

Maastoilun lisäksi odotan todella paljon kärrytreenien alkamista. Minä, ratsupelle!? Mitä on tapahtunut? :D Rink on niin hieno vaunujen edessä ja pääsin sen kyytiin viime vuoden helmikuussa. Se oli myös ensimmäinen kertani hevosen vaunujen kyydissä ylipäätään elämäni aikana, ja yllätyin miten hauskaa se olikaan. Ja vaikeaa! Sain kokeilla ohjastamista isolla parkkipaikalla, mutta ei siitä meinannut tulla mitään. Pysyn jatkossakin mielelläni pelkääjän paikalla. 

Tää kuva on mun suosikki, näytämme molemmat niin iloisilta. <3

Pitkästä aikaa hieman harjoitusravin ratsastamista! Lyhyitä pätkiä vain.

Rink ja Mutteri saivat aivan ihania otsapantoja ruotsalaisen yrityksen Eelegantequestrianin sponsoroimina. Rink sai tämän kultaisen sekä sinisen Swarowski-otsapannan ja Mutteri hopeisen klinkkeri/Swarowski-otsapannan. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nämä olivat hienompia ja parempia mitä olin ajatellut. :) Ainut miinus ettei näitä oikein voi käyttää PS:n suitsien kanssa jos haluaa pitää leukahihnaa, kuten me haluamme. Rink on parikin kertaa onnistunut ravistamaan suitset päästään eikä se ole ehkä ihan niin toivottavaa... Kuvia varten laitoin PS:t päähän, mutta muuten täytyy parittaa nämä otsapannat "tavallisten" suitsien kaveriksi.

Loppuun vielä lyhyt video tältä treenikerralta. Huomenna meillä on Rinkin kanssa vuoden ensimmäinen valmennus, jännittää vähän! :D Mitähän valmentaja on mieltä Rinkistä ja onkohan se kehittynyt yhtään viime kerrasta... Saa nähdä, palataan asiaan!