Erikoispostaus: Huoli

Olikohan tämä ratsastuskerta nyt liian rankka?

Annoinko sille yhden porkkanan liikaa?

Mitä jos se kompastuu metsässä kantoon?

Laukkasinko yhden kierroksen liikaa?

Tällaisia ajatuksia mulla risteilee päässä lähes jokaisella tallireissulla tai sen jälkeen. Vaikka kuinka yritän sammuttaa nämä ääneet ja tiedän tekeväni aina asiat parhaani mukaan, tiedolla ja ymmärryksellä sekä rakkaudella niin silti pelkään jotain tapahtuvan. Vaikka Topanga on ollut hyvässä kunnossa koko tämän "käynnistelyajan", edistynyt todella paljon ja sen jalat ja kaviot voivat hyvin - silti olen huolissani.

Kesäkuu 2014 - Muutama viikko ennen sairastumista kaviokuumeeseen.

Heinäkuu 2015 - Ensimmäiset keventelyt yli vuoden sairastamisen jälkeen. Onko tämä sama hevonen kuin yllä?

1.11.2015 - Pitkä tie takana ja edessä, mutta kyllä tämä tästä!

Olen valitettavasti huomannut, että mitä enemmän ikää ja kokemusta tulee lisää sitä enemmän tajuan miten haavoittuvainen ympärillä oleva maailma on. Myös nämä rakkaat harrastustoverimme. Mulla on valitettavasti takana monta vuotta rikkinäisten/vaivaisten hevosten vuokraajana/liikuttajana ja se on selkeästi jättänyt jäljet. Kaikki alkoi kun syksyllä 2012 aloitin vuokraamaan Graciaa jolla oli vaivaa jos jonkinlaista. Vuokrasin sitä vuoden verran minkä aikana se oli onneksi suurimman osan ajasta terve mutta vaati kuitenkin "erikoiskohtelua". Sen jälkeen tuli Mauno jota ratsastin muutaman kuukauden ennen Ruotsiin muuttoa ja ainakin puolet tästä ajasta se oli kipeä. Ja mikäli olet ollut lukijana pidempään niin tietänetkin jo Topangan ja ehkä myös Vikingin tilanteen... Saikkua, saikkua ja saikkua.

Kesäkuu 2014

Lokakuu 2015 - Takana muutama viikko lyhyitä laukkapätkiä.

Oma historiani vuokraajana on jo aika pitkä, ensimmäisen liikutettavan yksityishevosen sain jo 14-vuotiaana. Jokaisen hevosen jota olen näiden reilun 11 vuoden aikana ratsastanut olen hoitanut kuin omaani: rakkaudella, tunnollisesti ja huolellisesti. Voin kuitenkin täysin rehellisesti myöntää etten vielä viisikään vuotta sitten tiennyt tai ymmärtänyt asioita yhtä hyvin kuin nyt. Voin vain arvailla miten paljon viisaampi olen esim. kymmenen vuoden päästä! Samalla kuitenkin tieto lisää tuskaa.

Ymmärrän todella hyvin miksi hevosenomistajat eivät halua alaikäistä vuokraajaa. Paitsi että kyseessä on vastuukysmys niin sen lisäksi vaikka taitoa ja kiinnostusta löytyy, nuorella harvemmin on tarpeeksi kokemusta, oikeaa tietoa tai vastuuntuntoa. Ratsastuskoulussa ratsastava Maija 14 v luulee olevansa todella kokenut päästessään seurakisoihin hyppäämään 80 cm ja ratsastaa ryhmässä jonka etuliitteenä on Helppo A. Karu totuus kuitenkin on, että Maija ei yksin sovellu ottamaan vastuuta hevosesta vaan hän tarvitsee tuekseen ja avuksi vanhemman ihmisen. Kyllä, tiedän vastuuntuntoisia nuoria löytyvän - olenhan itsekin ollut sellainen. Mutta olisinko voinut olla täysin itse vastuussa hevosesta? En.

Tasan vuosi sitten - 4.11.2014. Karsinalepoa takana 4 kk.

Helmikuu 2015 - Takana 7 kk lepoa.

Postaus eksyi nyt vähän sivuraiteille sillä tarkoituksenani oli kertoa tästä meidän tarinasta eikä saarnata... :)

Topanga. Tuo murheenkryyni! Heinäkuussa 2014 se sairastui vakavaan kaviokuumeeseen. Minä olin silloin Suomessa ja omistaja Kanadassa kun tallityöntekijät asian huomasivat. Vastuullisena ja hyvänä omistajana hän otti ensimmäisen lennon kohti Ruotsia sillä hän halusi itse nähdä Topangan ennen lopetuspäätöksen tekemistä. Ihme tapahtui ja Topanga selvisi. Röntgenin jälkeen olimme viisaampia: vähintään 4 kk karsinalepoa. Tämä oli Topangalle kova juttu sillä se on tottunut liikkumaan ja tekemään paljon töitä. Omistaja päätti kuitenkin antaa rakkaalle kasvatilleen mahdollisuuden ja niin alkoi Topangan tylsin elämänvaihe. En muista tarkasti missä vaiheessa se pääsi sairastarhaan, olisko ollut joulukuun tienoilla.

Tämän vuoden helmikuussa se pääsi takaisin kavereiden luokse isoon tarhaan. Se ei kuitenkaan sujunut toivotusti sillä heti ensimmäisellä viikolla Topanga otti osumaa toiseen takaseen ja siihen loppui se kuntoutus. Ei kun vaan takaisin lepäämään sairastarhaan kolmeksi kuukaudeksi.

Heinäkuu 2015 - Kaviokuumeen takia Topanga ei saa enää koskaan olla tavallisella laitumella.

Heinäkuu 2015 - Ensimmäinen ratsastuskerta yli vuoden levon jälkeen!

Toukokuussa elämä voitti ja Topanga oli taas mukana matsissa. Kävelylenkkejä ja juoksustusta, siitä se pikku hiljaa lähti. Selkään noustiin kesäkuussa. Minä pääsin ensimmäistä kertaa selkään heinäkuun alussa ja voi vitsi sitä fiilistä. Ihanaa! Topanga oli tietysti aivan lihakseton niin pitkän levon jälkeen ja kapea kuin silakka mutta ei se mitään haitannut. Pääasia oli, että se oli taas terve.

Heinäkuu 2015

Kun sitä aloimme heinäkuussa kuntouttamaan niin lähdimme tosiaan liikkeelle todella varovasti. Ravia max muutama minuutti kerrallaan ja välikäynnit. Ei liikaa painetta mutta kuitenkin alusta asti Topangan piti liikkua oikein päin jotta se ei rasittaisi itseään väärällä tavalla. Aluksi selässä oltiin max 15-20 min, sitten 30 min (nämä siis sisältäen alku- ja loppukäynnit). Nyt marraskuun alkuun mennessä liikkumista on kasvatettu sen verran, että alkukäyntien jälkeen töitä tehdään 20-30 min ja laukkaamaankin ollaan päästy, muutama kierros molempiin suuntiin. :)

Topanga ei ole se helpoimmin kuntoutettava hevonen. Se on niin kuuma ja herkkä, että ottaa nokkiinsa todella herkästi pienimmästäkin istuntavirheestä tai liian kovasta ohjasotteesta. Topangan ansiosta olenkin päässyt kehittymään ratsastajana TODELLA todella paljon ja istuntanikin on saanut uuden ulottuvuuden. Topangan ratsastettavuudesta ja luonteesta saisi tehtyä erillisen kilometrin mittaisen postauksen joten en ala kaikkea tässä luettelemaan. Olette kuitenkin päässeet blogin kautta seuraamaan tätä meidän "matkaamme" ja olette luultavasti nähneet ja lukeneet näistä meidän ongelmista jo aikalailla. :D Lyhyesti virsi kaunis: alkusyksystä se halusi tehdä enemmän kuin mihin sen lihakset riittivät = hermostuminen, nyt siltä vaaditaan välillä Hänen omasta mielestään liikaa = herneet nenään kun Hän ei saakaan tehdä sitä mitä itse haluaa.

Elokuu 2015

Syyskuu 2015

Olemme omistajan kanssa välillä todella turhautuneita tämän kuuman tamman kanssa mutta niinä hetkinä muistutan meitä molempia siitä, missä pisteessä me olimme kaksi kuukautta sitten ja missä me voimme olla (ja tulemme olemaan!) kahden kuukauden päästä. Silloin asiaa katsoo aivan eri kantilta ja yhtäkkiä sitä näkee taas valonpilkahduksen. :)

Tällainen sekava kilometripostaus tämä oli, toivottavasti en selittänyt asioita liian monimutkaisesti, liikaa tai liian vähän. Tosiaan Topangan luonteesta ja ratsastettavuudesta voisin kirjoittaa erillisen postauksen, siitä on niin paljon kerrottavaa ja selitettävää... Rakas, ärsyttävä, ihana ja kamala hevonen kun se on. ;)