13 nov. 2015

My October

Muistatteko millaista tekniikka oli kymmenen vuotta sitten? Minä muistan! Muistan kuinka innoissani olin saatuani ensimmäisen värinäytöllisen puhelimeni. Voi pojat, kyllä se Nokia 3510i oli SIISTI! Entä sitten se Nokialainen johon pystyi itse askartelemaan takakannet ja jolla sai otettua yhden pikselin kokoisia suttuisia kuvia? Miten edistynyttä teknologiaa! 

...joo. Ihan kiva verrata näitä uusimpia älypuhelimia niihin kymmenen vuoden takaisiin. Mutta en valita yhtään - varsinkin kännykän kameran kehittyminen on tehnyt minut todella iloiseksi. Ihan mahtavaa, että voi ikuistaa minkä tahansa hetken vuorokaudesta! En edes halua tietää kuinka monta kännykkäkuvaa tietokoneidemme ja kovalevyjemme kätköistä löytyy. Olenkohan edes koskaan käynyt niitä kaikkia läpi? Seasta löytyvät niin ne monet sadat selfiet kuin epämääräiset kävyt ja miehelle lähetetyt kauppalistat. Eli siis erittäin tärkeitä kuvia.

Ja tästä sainkin ihan loistavan idean uudelle postaussarjalle. Sekä myös helpotuksen kännykälleni, joka huutaa vähän väliä muistin olevan täynnä. Jokaisen kuukauden jälkeen siirrän kuvat koneelle, käyn ne läpi ja julkaisen parhaat/kuvaavimmat/hauskimmat kuvat siltä kuukaudelta. Aiemmin "myday"-tyyliset postaukset ovat olleet todella suosittuja, joten tässä olisi vähän samalainen ideologia sitten. Miltä kuulostaa? :) Blogin tunnisteista löytyy nyt myös uusi tunniste jolla pääsee selaamaan näitä kännykkäkuvia: yllättäen "kännykkäkuvia". Saattaa mennä hetki jos toinenkin, että saan päivitettyä tämän tägin kaikkiin postauksiin 1,5 vuoden ajalta mutta sitten pysyvät oikeat kuvat omassa paikassaan ja nämä vähän randomit kuvat omassa. ;)

Minns ni hur tekniken var för tio år sen? Jag minns! Jag kommer så bra ihåg hur glad jag var när jag fick min första mobil som hade färgskärm. Oh boy, visst var den där Nokia 3510i så COOL! Och kommer ni ihåg Nokian som man kunde själv pyssla ihop skalet på och man kunde ta bilder som visade en pixel, om ens det? Så nytänkande teknologi!

....ja. Det är ganska lustigt att jämföra dagens mobiler med tio år gamla. Men jag har inget att klaga över, tvärtom. Jag är så glad att mobilkameror har blivit så bra. Det är så kul att man kan fota vad man vill, när man vill och vart man vill! Jag vill inte ens veta hur många mobilbilder jag har på alla våra datorer och hårddiskar. Undrar om jag nånsin har gått igenom alla? Det måste finnas hundratals, om inte tusentals selfies, konstiga bilder på roliga kottar och inköpslistor som jag har skickat till min man. Alltså väldigt viktiga bilder.

Och det här gav mig en klockren idé för en ny serie av inlägg. Det kommer också att göra livet lite lättare för min stackars lilla mobil som hela tiden klagar att minnet är fullt. Efter varje månad kommer jag överföra bilderna till datorn, gå igenom dom och välja ut de bästa/mest beskrivande/roligaste bilderna. Tidigare har "myday"-inläggen varit väldigt poppis och det är ju lite samma idé bakom det här. Vad tycker ni? :) Jag har också lagt till en ny etikett där man hittar mobilbilder. Den etiketten heter "mobilbilder", tro det eller ej... ;) Det kan ta en liten stund att jag hinner få alla inlägg på rätt plats, men sen är det ju mycket trevligare när man kan se "riktiga" bilder under taggen "bilder" och mobilbilder där dom ska vara.


MINUN LOKAKUUNI - MIN OKTOBER


Tahvo oli kipeänä. Tai no kipeä on vähän liian lievästi sanottu - Tahvo meinasi kuolla. Kyllä. Sillä oli maksan vajaatoiminta, diabetes sekä haima- ja vatsakalvontulehdus. Se makasi eläinlääkärissä kolme kokonaista päivää tiputuksessa, sokeriseurannassa, tutkimuksissa ja vaikka missä. Ihme ja kumma, Tahvon elimistö vastasi antibiootteihin ja kisu alkoi paranemaan. <3

Tahvo var sjuk. Eller det är lite underskattat - Tahvo höll på att dö. Ja. Hon hade leversvikt, diabetes och bukspottkörteln och bukhinnan var inflammerad. Hon låg hos veterinären i tre dagar på dropp, sockerkurva, olika undersökningar och allt möjligt. Men ett under skedde och hon svarade på antibiotika och började läka. <3


En enää ota yhtä ahkerasti selfieitä kuin ennen, mutta välillä tulee otettua huumoriräpsäisyjä tai kuvattua oma pärstä silloin kun tuntee näyttävänsä hyvältä. Tässä kaksi ääriesimerkkiä. :D Ensimmäisessä kuvassa näytän iloiselta ja pirteältä, toisessa kello taitaa olla 7.00 aamulla ja olen niin väsynyt ettei mitään rajaa. Oli pakko ottaa omasta naamasta/ilmeestä kuva ja lähettää kaverille. :D

Det blir inte lika många selfies nuförtiden som förut men ibland tar jag roliga bilder på mig själv eller knäpper ett kort när jag tycker att jag ser bra ut. Här har ni två bilder från två helt olika tillfällen. :D I den första bilden ser jag glad och pigg ut och i den andra är klockan typ sju på morgonen och jag är så trött att jag höll på att dö. Ett perfekt läge att ta ett kort på sig själv och skicka till en kompis. :D


Lokakuun alussa oli vielä estekurssia jäljellä ja ensimmäisessä kuvassa poseeraakin vakkariratsuni Findus. Toisessa kuvassa olen Topangan kanssa maastossa. :)

Det var fortfarande hoppkurs i början av oktober och den första bilden är på Findus. I den andra är vi på uteritt med Topanga. :)


Sairastuttuaan Tahvo menetti kokonaan ruokahalunsa ja jouduimme pakkoruokkimaan sitä yli viikon ajan. Kissalle on todella haitallista olla vuorokaudenkin syömättä, sisäelimet eivät kestä sitä joten oli tärkeä, että Tahvo syö - vaikka sitten pakotettuna. Nämä kuvat ovat siis todellisia voiton hetkiä - Tahvo kerjäsi ensimmäistä kertaa moneen viikkoon!

När Tahvo blev sjuk förlorade hon helt sin aptit och vi var tvungna att tvångsmata henne i över en vecka. Det är jätte allvarligt om en katt inte äter på ett dygn, kroppen klarar inte av det utan organerna pajar. Så det var livsviktigt att hon fick i sig mat. Så dom här stunderna på dessa bilder kändes verkligen som en stor vinst - Tahvo tiggde för första gången på flera veckor!


Lokakuussa pääsin myös jättiläishevosen Jätin selkään. :) Auringonlasku oli ihan mieletön!

I oktober fick jag rida den här bjässen! :) Och solnedgången var helt underbar.


Eräänä aamuna auringonnousu oli upea. Ja seuraavana iltana me olimme ilman sähköjä monta tuntia. Ai miten niin riippuvaisia elektronisista laitteista? :D Onneksi ehdimme tekemään ruoan juuri ennen sähkökatkosta. Ja takka lämmitti, vaikka se ei kuvassa ole vielä päällä.

Solnedgången var magisk en morgon. Och nästa kväll var vi utan el i flera timmar. Vadå beroende av elektroniska prylar? :D Tur att vi hann göra mat precis före elen gick. Och spisen värmde upp huset väldigt bra, dock är den inte tänd här än.


Topangan kanssa puuhastelua.

Pyssel med Topanga.


Lokakuussa oli kyllä ihan mielettömät kelit! Ei tainnut sataa kertaakaan, tai no ehkä muutamana päivänä. Mutta en muista, että olisin kertaakaan pessyt hevosen jalkoja tai että olisi oikeastaan edes tarvinnut putsata kavioita sen kummemmin. Tässä kuvassa ollaan patikkaretkellä saariston luonnonpuistossa.

Det var så bra väder i oktober! Tror inte det regnade en enda gång, kanske några gånger men absolut inte mycket. Jag behövde aldrig tvätta benen på hästen och knappt kratsa hovarna. Här är en bild från ett naturreservat här i skärgården där vi gjorde en liten utflykt en dag.


Aamulla työmaakokouksessa Solnassa - iltapäivällä lentokoneessa ja perillä Suomessa. Ihanan helppoa tämä matkustus. :D

Jag började min morgon med ett projektmöte i Solna och på eftermiddagen var jag i ett flygplan och framme i Finland. Det är så otroligt lätt att resa. :D


Siskon kanssa I Love Me-messuilla. Olin Suomessa pitkän viikonlopun, söin paljon suklaata ja kotiin palattuani Tahvo oli iloinen.

Vi var på I Love Me-mässan tillsammans med min syrra. Jag var i Finland en förlängd helg, åt jätte mycket choklad och när jag kom hem så var Tahvo jätte glad.


Tein lokakuussa oman henkilökohtaisen ennätyksenä kyykyssä ja nostin yli oman painoni - 65 kg! Nyt marraskuussa olisi tarkoitus kokeilla 70 kg... Hui.

Jag slog mitt personliga rekord i knäböj och lyfte över min egen vikt - 65 kg! Nu i november har jag som mål att lyfta 70 kg... Hjälp.


Lokakuun loppua kohden Tahvo alkoi olla oma itsensä - kauhean huomionkipeä ja leikkisä. Tokassa kuvassa se herätti mut klo 5.30 juoksemalla onkensa kanssa  ympäri taloa, voin kertoa siitä lähtevän melkoinen ääni kun tuo keppi törmäilee oviin ja mööbeleihin...

Tahvo började bli mer sig själv mot slutet av oktober - jätte gosig och lekfull. I den andra bilden hade hon precis väckt mig genom att springa runt huset kl 5.30 med sitt fiskespö och jag kan säga att det låter ganska mycket när den där pinnen slår mot dörrar och möbler...


Ratsastusta Maaikella ja Topangalla. Topanga halusi halia ennen tallista poistumista. :)

Ridning på Maaike och Topanga. Topanga ville gosa före vi gick ut ur stallet. :)


Kaunis auringonlasku kotimatkalla töistä!

En vacker solnedgång på vägen hem från jobbet!


Työpaikan virkistäytymispäivä alkoi perinteisellä ruotsalaisella fikalla. Terveys ennen kaikkea tietysti! Sen jälkeen oli vuorossa seinäkiipeilyä. Ihan kamalan pelottavaa, mutta niin hauskaa. :D Ja rankkaa!

Friskvårdsdagen på jobbet började med en traditionell fika. Som ni ser, en väldigt nyttig fika. Efter det skulle vi väggklättra. Fy, så läskigt men så roligt! :D Och väldigt ansträngande!


Huipulla tuulee... Pääsin ylös asti. Hyi, niin korkealla. Pahin hetki on se, kun on ylhäällä ja pitäisi päästää irti, laskeutua köyden varassa ja luottaa varmistajaan. Kiipeilyn jälkeen söimme illallista ja pääruaksi oli härkää - en ole varmaan koskaan aiemmin syönyt yhtä mureaa ja täydellisen mediumiksi paistettua pihviä!

Jag kom upp! Usch, det var så högt. Den värsta stunden är nog när man är uppe och ska släppa taget och komma ner och lita på den som står på marken och säkrar. Efter klättringen åt vi middag och hade oxfilé som huvudrätt - jag har nog aldrig ätit en oxfilé som är så mör och stekt helt perfekt medium!


Lokakuu päättyi hampurilaislounaaseen Kungsholmenilla sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Phil's Burger. Ihan ok mesta, mutta ei ehkä kaiken sen hehkutuksen arvoinen. No, aina tämä Mäkkärin voittaa. :D

Lunch på Phil's Burger på Kungsholmen fick avsluta oktober. Ställer var helt okej men nådde inte direkt upp till det goda som jag har hört om stället. Men men, visst vinner det Donken. :D

2 kommentarer:

  1. Ei vitsi..! Hyvä kun muistutit noista vanhoista kännyköistä ja niihin ostettavista kuvista. Tänä päivänä kukaan ei kyllä ostais jotain semmosia kuvia kännykkäänsä.. xD

    Tuo eläimen pakkoruokkiminen on tuttua... Minun koira on ollut yli kuukauden taas huono syömään joten sitä joutunut välillä pakkoruokkimaan.. (Sillä tulee aina juoksujen aikaan tuommoista)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Haha ainiin, noi näyttökuvat olin jo ihan unohtanut! :D Tässä tarkoitin sitä Nokiaa johon pystyi itse leikkaamaan takakuoren muotoisen kuvan ja laittamaan kuoren alle. :)

      Hyh, pakkoruokkiminen on kyllä ihan hirveää. :/ Mutta minkäs teet, pakko mikä pakko...

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.