Topangan viikonloppu

Miksi sä taistelet vastaan? Varför kämpar du emot?

Mikset sä voi rauhoittua? Varför kan du inte lugna ner dig?

Miksi ja miksi... Topanga vastaa, että siksi. Koska mä haluan.

Varför och varför... Topanga svarar: därför. För att jag vill.

Lauantaina en ratsastanut. Täällä satoi kaatamalla melkein koko päivän - ainakin sopivasti ne tunnit päivästä mitkä olin varannut tallia varten. Kenttä muistutti upottavaa suota ja vettä tuli vaakatasossa - sellainen mukava piristävä syyssade juu knöy? Pidin peukkuja ja toivoin parasta - jos vaikka sade loppuisi tai edes vähän rauhoittuisi siksi aikaa, että ehtisimme Topangan kanssa tekemään lyhyen maastoretken. Peukutkin kastuivat hakiessani Topangan sisään tarhasta. Raukka hirnui ihan sydäntäsärkevästi, se oli niin iloinen kun se näki mut. :D Kaulakappale olisi ollut aika pop, tallissa sain kuivatella puoliksi litimärkää hevosta. Voitte sitten aika hyvin arvailla miten kävi sen sateen kanssa ja pääsimmekö retkellemme... Noup. Lepopäivä. :D

Jag red inte i måndags. Det spöregnade nästan hela dagen - eller ja, lagom dom timmarna som jag skulle vara på stallet. Ridbanan såg ut som ett träsk och regnet piskade i ansiktet - sådär mysigt höstregn, du vet? Jag höll tummarna in till det sista och hoppades på det bästa - kanske det skulle bli ett uppehåll så vi hinner göra en kort skogsrunda med Topanga. Men till och med mina tummar blev blöta när jag hämtade Topanga in. Lilla stackaren gnäggade nästan hjärtskärande när jag hämtade in henne, hon var så glad när hon såg mig. :D Skulle varit bra med ett fullneck-täcke, det var en lagom blöt häst som kom in i stallet. Och ni kan ju gissa om vi kom ut på tur. Nej. En vilodag. :D

Mysigt. Tekeekö mieli ratsastamaan? - Ska vi rida?

Topangan ilme kertoo kaiken. - Topangas blick säger allt.

Sunnuntaina ratsastin. Ja hyvin muuten ratsastinkin. Hyvin huonosti kenties - siinäpä teille arvoitus. ;) Meno oli kyllä aika villiä kun ahtauduimme maneesiin kuuden muun omia teitään seilaavan ratsukon kanssa. Aina mä valitan tilanpuutteesta. Mitäpä jos vaikka opettelisin käyttämään silmiäni ja ratsastamaan? Äh, mitä turhia.

Pitkiä hermoja ja keskittymistä se maneesissa palloilu kyllä vaati. Yksi treenasi koulurataa, toinen laukkasi kovaa uraa pitkin, kolmas käveli uran sisäpuolella ja loput kolme tekivät omaa tehtäväänsä. Ihan kuten minäkin. Mutta sopu sijaa antaa ja kaikki selvisivät urakasta!

På söndag red jag. Och jag red faktiskt bra! Kan ni tro mig? ;) Det var ganska trångt i ridhuset med sex andra ekipage. Och alltid ska jag klaga om att det inte finns plats... Kanske det vore bättre att lära sig använda ögonen och rida?

Det krävdes hårda nerver och fokusering. En övade på ett dressyrprogram, en annan galopperade full fart på spåret och en tredje skrittade på insidan av spåret. Resterande tre gjorde så klart sitt. Precis som jag gjorde. Men finns det stjärterum finns det hjärterum och det gick ju bra för alla.

Topanga oli yhden lepopäivän ja yhden maastoretkeilypäivän jälkeen jännittynyt kuin viulunkieli ja räjähtämäisillään kuin dynamiittipaketti. Sinänsä ihan suht mielenkiintoinen kombinaatio siellä muiden hevosten seassa puikkelehtiessa... ;D Mutta heppanen yllätti ja pysyi aisoissa. Vaikka vähän räiskittiin menemään isommalla askeleella ja jalat nousivat kuin tulisilla hiilillä kävellessä, niin singahduksia ei ilmennyt ja ajoittain Topanga jopa ihan rentoutui. Sekunniksi.

Osaahan se myös silloin tällöin yllättää. Esimerkiksi tällä kerralla meinasin tippua satulasta kun se nosti laukat täysin vaivatta. Ei mitään protestoimista tai vastustelua, vaan sieltä nousi ihan rehellisesti LAUKKA pienillä avuilla. Wau! Näin sen pitää mennä. No, itku pitkästä ilosta - vasempaan se laukka kyllä nousi, mutta ei oikea (siis vasen) vaan väärä (eli oikea). Kolme yritystä väärin ja neljännellä nousi vihdoin se oikea (eli vasen) laukka. Tietysti tässä vaiheessa pitäisi jo osata puhua myötälaukasta mutta en mä sellaisia nyt...

Niin. Olosuhteet huomioiden olin kyllä tyytyväinen Topangaan. Vaikka vähän jouduin muutaman kerran säätämään teiden kanssa ja muuttamaan yhtäkkiä suunnitelmaani toisen ratsukon ilmaantuessa tyhjästä eteen. Kerran Topanga alkoi ennakoimaan laukannostoa (vaikka olin itse vasta ajatuksen asteella) ja pomppi muutaman askeleen, mutta sain ratkottua tilanteen omaksi edukseni.

Topanga var vääääldigt pigg efter att hon hade vilat en dag och gått i skogen en dag. Hon kändes som ett levande dynamitpaket... Vilket kanske inte var det bästa med tanke på att det var så många andra ekipage samtidigt i ridhuset. ;D Men den här lilla hästen överraskade mig och skärpte sig. Lite höga steg blev det men inga rusningar och då och då slappnade hon faktiskt av. För en sekund.

Och hon kan ju överraska ibland. Som denna gång (höll nästan på att trilla av för jag blev så förvånad haha) när hon fattade galopperna bara så där, hur enkelt som helst. Inga som helst protester utan hon bara *vips*, där har du en fin galopp. Wow! Så här ska det gå. Nåja, det var inte en långvarig lycka utan när vi skulle fatta galopp i vänster varv så blev det fel galopp tre gånger...

Men. Med tanke på omständigheterna var jag faktiskt nöjd med henne. Även om jag fick klura lite med vägarna och plötsligt ändra mina planer när någon red mot mig plötsligt, så gick det bra. En gång studsade Topanga lite till när hon märkte att jag bara tänkte på att snart ska vi galoppera. Men jag redde ut det direkt och vi fortsatte framåt utan problem.

Sellainen reissu tällä kertaa. Kuvamateriaalia ei tietenkään ole. Paitsi nämä turpakuvat. Topanga sanoo moi! :)

Det var det för denna gången. Inga bilder tyvärr, förutom dessa gosbilder på fina Topanga. Hon hälsar! :)