Kesä! Ihana, lämmin kesä. Perjantai tarjosi +28 astetta lämmintä ja vuoden ensimmäisen hikisen koulutreenin. Joku muu olisi ehkä fiksuna nauttinut lämmöstä terassilla tai rannalla, mutta ei kyllä ollut omassa illassani valittamista. Maaiken luokse on aina niin ihana mennä! (Pahoittelen muuten jos tämä postaus on sekavaa luettavaa, kirjoitin samalla kun katsoin Ruotsin kultaottelua...)
Maaiken talli on ihan toisella puolella Tukholmaa kuin missä me nykyään asumme (karttapalveluja käyttävälle ja välimatkoista kiinnostuneille kehoitan googlaamaan Västerhaninge - Evlinge/Värmdö), joten menen sinne aina suoraan töistä. Mieheni on siellä päin töissä ja saan näin kätevästi pöllittyä häneltä auton ja säästän melkein kaksi tuntia verrattuna jos kävisin välissä kotona. Kyllähän tämä matka vähän rassaa, mutta puoli vuotta olen nyt jaksanut ajaa sinne 2-4 kertaa kuukaudessa. Hyvin jaksaa kun siellä odottaa ihana hevonen. :)
Kävin matkan varrella kaupassa ostamassa evästä, ja samalla ostin Maaikelle isoimman ja hienoimman omenan mitä kaupassa oli. <3 Olin toivonut pääseväni tekemään Maaiken kanssa rennon "aivot narikkaan"-maastoreissun, mutta omistaja toivoi mun tekevän kunnon koulutreenin ja läpiratsastuksen. Ei saa valittaa, usein se varmaan on toisin päin että liikuttaja tekee ne maastokävelyt.
Lämpötila oli onneksi laskenut vähän siinä vaiheessa kun nousin selkään, olisiko ollut "vain" 25 astetta. Muistin taas miksi käytän koko kesän paikattomia ratsastushousuja. :D Onko olemassa hiostamattomia kokopaikkaisia housuja? Mun uudet Equilinet on ainakin yhtä hiostavat kuin muut vanhemmat housut...
Sain lahjaksi sykemittarin, ja se on ollut mulla käytössä jokaisella treeni- ja ratsastuskerralla. Kaikki tilastot ovat mielestäni todella kiinnostavia, ja paljon treenaavana ihmisenä on kiva saada mustaa valkoisella, että ratsastus on OIKEASTI urheilua. ;) Yllä olevasta kuvasta näkyy syke harmaalla ja vauhti sinisellä. Laitoin sykemittarin päälle heti kun nousin selkään. Kävelimme maastossa ensin puoli tuntia, minkä jälkeen koulutreeni kentällä n. 45 min ja vielä loppukäynnit vartin verran.
Aika: 1 h 30 min
Matka: 10,9 km
Keskisyke: 138 bpm
Maximisyke: 176 bpm
Kalorit: 597 kcal
Korkeimmillaan syke kävi lopun laukkatyöskentelyssä, jossa tein vastalaukassa kaarteita sekä pätkiä keskilaukkaa. Ensimmäisen kerran mulla oli sykemittari käytössä kun treenattiin kisoja varten rataa, ja silloin kävi maximisyke 199 bpm! Aika hurjia lukuja, en ole vielä päässyt niin korkealle edes juoksulenkillä.
Kenttä pölysi todella paljon, joten yritin ratsastaa järkeviä teitä niin ettei tuuli kuljeta kamalaa hiekkapilveä meidän päälle. Helpommin sanottu kuin tehty, välillä jouduin ratsastamaan lähes silmät kiinni... Kuumuudesta ja kuivasta kentästä huolimatta Maaike tuntui tosi hyvältä. Se oli tosi hyvä ravissa, laukassa puuttui se täydellinen terävyys eikä laukka pyörinyt yhtä hyvin ja energisesti kuin se voisi.
 |
| Kuva viime kesältä |
Olen saanut omistajan ansiosta vähän uudenlaisen otteen Maaiken ratsastamiseen. Hän on neuvonut ratsastamaan aluksi Maaike matalammassa ja pyöreämmässä muodossa, keskittyä paljon jumppaamaan sen selkä ylös, matalammat kädet, paljon voltteja ja sisäpuoli läpi, väistättää vähän takaosaa voltilla.
(Siihen loppu sitten se kirjoittaminen ja keskittyminen eilen illalla, voi terve päivää miten jännittävä matsi oli. Jouduin piiloutumaan vessaan neljännen erän viimeisillä minuuteilla sillä hermot eivät kestäneet katsoa tai kuunnella matsia. :D)
Takaisin aiheeseen.
Kuumuudesta johtuen pidin aika paljon käyntitaukoja. Työskentelyä ehkä 4-7 minuuttia putkeen, sitten lepo. Pitkän kylmän kauden jälkeen pitää aloittaa varovasti. Hei mä käytin mun talviratsastushanskoja vielä reilu viikko sitten!
Tein aluksi paljon pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä ravista ja raviin. Maaike oli vähän hidas siirtymään takaisin raviin, mutta itse pysähdykset onnistuivat hyvin. En muista kirjoitinko tästä aiemmin, mutta olen "keksinyt" miten ratsastaa Maaike siistiin tasajalkapysähdykseen. Ja tämä oivallus palkitsikin meidän seiskan arvosanalla molemmista pysähdyksistä viime kisoissa! :) Eli en tee "äkkijarrutusta" ajatuksella "nyt sen on pakko pysähtyä tasajalkaa TÄHÄN", vaan enemmänkin ajattelen kevyttä "liukumista" siihen pysähdykseen, jolloin Maaike ehtii asetella jalkansa oikein ja saa myös takajalat mukaan pysähdykseen. Siihen tulee pakostikin muutama käyntiaskeleen tapainen, mutta ainakaan tämä viime kisoissa tuomaroinut tuomari ei siitä välittänyt.
Ravissa en tehnyt mitään ihmeellistä. Ratsastin serpentiinejä, voltteja ja kahdeksikkoja jotta sain Maaiken rennoksi ja pyöreäksi. Sain olla aika tarkkana Maaiken perus pelkokulmassa, jossa se 99% ohituksista jännittyy, kyttää ja menee ihan makkaralle koko hevonen sivuaskelien kera... Pyrin siinä itse istumaan jämäkästi, ratsastin välillä tähän pelottavaan kohtaan voltin jossa väistätin takaosaa ja johdin sisään. Parani, mutta ei mennyt hyvin. Ihme hevonen, kolme vuotta kulkenut tuon kulman ohi ja AINA se on yhtä kamala. Hermot menee. :D
Tein myös vähän keskiraveja ja yksi diagonaali oli kyllä niin hyvä, etten ole ennen saanut Maaikesta sellaista ravia irti jossa samalla säilyy hyvä ja ryhdikäs muoto! Yritin vielä pari kertaa, mutta Maaike väsähti sen verran ettei jaksanut pysyä kasassa enää keskiravissa. Enkä mäkään oikeastaan jaksanut istua ja ratsastaa niin hyvin kuin tarvii. ;)
Vielä kunnon kävelytauko ennen vastalaukkatreeniä. Oikeastaan ajatus vastalaukkojen ratsastamisesta syntyi vasta itse ratsastuksen aikana, sillä Maaike tuntui niin tasapainoiselta ja ryhdikkäältä. Jos se on vähänkään löysä ja pitkä, niin sillä ei riitä voima/ponnekkuus laukata hyvässä tasapainossa vastalaukassa. Tätä ennen olin jo tehnyt vähän nostoja ja 10-15 m voltteja laukassa. Lähdin tekemään laukassa täyskaartoa lyhyeltä sivulta, ja sitten laukkasimme vastalaukassa kaarteen, ikään kuin keskiympyrän puolikkaan. Ensimmäisellä yrityksellä Maaike rikkoi raville, sillä en ollut itse tarpeeksi tarkkana enkä ratsastanut kunnolla. Toisella kerralla onnistui, tosin aika vaivalloisesti. :D Yritin vielä kolmannen kerran oikeaan (parempaan) kierrokseen, ja onnistuimme tekemään melko tasapainoisen ja hyvän vastalaukkakaarteen! Vasempaan Maaike ei kantanut itseään yhtä hyvin ja olin tyytyväinen kun sain sen säilyttämään laukan kaarteen läpi. Muoto vapaa! Vielä yksi kaarre oikeaan jolloin hommasta jäi onnistunut fiilis ja siihen oli hyvä lopettaa. Sekä ratsastaja, että hevonen hikisiä kuin kaksi tiskirättiä. No, olipahan onnistuneet treenit!
(Siihen loppu sitten se kirjoittaminen ja keskittyminen eilen illalla, voi terve päivää miten jännittävä matsi oli. Jouduin piiloutumaan vessaan neljännen erän viimeisillä minuuteilla sillä hermot eivät kestäneet katsoa tai kuunnella matsia. :D)
Takaisin aiheeseen.
Kuumuudesta johtuen pidin aika paljon käyntitaukoja. Työskentelyä ehkä 4-7 minuuttia putkeen, sitten lepo. Pitkän kylmän kauden jälkeen pitää aloittaa varovasti. Hei mä käytin mun talviratsastushanskoja vielä reilu viikko sitten!
Tein aluksi paljon pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä ravista ja raviin. Maaike oli vähän hidas siirtymään takaisin raviin, mutta itse pysähdykset onnistuivat hyvin. En muista kirjoitinko tästä aiemmin, mutta olen "keksinyt" miten ratsastaa Maaike siistiin tasajalkapysähdykseen. Ja tämä oivallus palkitsikin meidän seiskan arvosanalla molemmista pysähdyksistä viime kisoissa! :) Eli en tee "äkkijarrutusta" ajatuksella "nyt sen on pakko pysähtyä tasajalkaa TÄHÄN", vaan enemmänkin ajattelen kevyttä "liukumista" siihen pysähdykseen, jolloin Maaike ehtii asetella jalkansa oikein ja saa myös takajalat mukaan pysähdykseen. Siihen tulee pakostikin muutama käyntiaskeleen tapainen, mutta ainakaan tämä viime kisoissa tuomaroinut tuomari ei siitä välittänyt.
Ravissa en tehnyt mitään ihmeellistä. Ratsastin serpentiinejä, voltteja ja kahdeksikkoja jotta sain Maaiken rennoksi ja pyöreäksi. Sain olla aika tarkkana Maaiken perus pelkokulmassa, jossa se 99% ohituksista jännittyy, kyttää ja menee ihan makkaralle koko hevonen sivuaskelien kera... Pyrin siinä itse istumaan jämäkästi, ratsastin välillä tähän pelottavaan kohtaan voltin jossa väistätin takaosaa ja johdin sisään. Parani, mutta ei mennyt hyvin. Ihme hevonen, kolme vuotta kulkenut tuon kulman ohi ja AINA se on yhtä kamala. Hermot menee. :D
Tein myös vähän keskiraveja ja yksi diagonaali oli kyllä niin hyvä, etten ole ennen saanut Maaikesta sellaista ravia irti jossa samalla säilyy hyvä ja ryhdikäs muoto! Yritin vielä pari kertaa, mutta Maaike väsähti sen verran ettei jaksanut pysyä kasassa enää keskiravissa. Enkä mäkään oikeastaan jaksanut istua ja ratsastaa niin hyvin kuin tarvii. ;)
Vielä kunnon kävelytauko ennen vastalaukkatreeniä. Oikeastaan ajatus vastalaukkojen ratsastamisesta syntyi vasta itse ratsastuksen aikana, sillä Maaike tuntui niin tasapainoiselta ja ryhdikkäältä. Jos se on vähänkään löysä ja pitkä, niin sillä ei riitä voima/ponnekkuus laukata hyvässä tasapainossa vastalaukassa. Tätä ennen olin jo tehnyt vähän nostoja ja 10-15 m voltteja laukassa. Lähdin tekemään laukassa täyskaartoa lyhyeltä sivulta, ja sitten laukkasimme vastalaukassa kaarteen, ikään kuin keskiympyrän puolikkaan. Ensimmäisellä yrityksellä Maaike rikkoi raville, sillä en ollut itse tarpeeksi tarkkana enkä ratsastanut kunnolla. Toisella kerralla onnistui, tosin aika vaivalloisesti. :D Yritin vielä kolmannen kerran oikeaan (parempaan) kierrokseen, ja onnistuimme tekemään melko tasapainoisen ja hyvän vastalaukkakaarteen! Vasempaan Maaike ei kantanut itseään yhtä hyvin ja olin tyytyväinen kun sain sen säilyttämään laukan kaarteen läpi. Muoto vapaa! Vielä yksi kaarre oikeaan jolloin hommasta jäi onnistunut fiilis ja siihen oli hyvä lopettaa. Sekä ratsastaja, että hevonen hikisiä kuin kaksi tiskirättiä. No, olipahan onnistuneet treenit!
Hei taas!
SvaraRaderaAhkerasti olet postannut, kiitos hyvistä teksteistä ja mahtavista kuvista. Luen tuoreimmasta postauksesta taaksepäin ja miten voi olla lomalla muka niin kiire, ettei edes blogeja ehdi lukea/kommentoida useammin! ;-)
Halusin erikseen kiittää tuosta pysähdykseen liittyvästä oivalluksestasi ja sen jakamisesta. Itse olen saanut pysähdyksiin "ryhtiä" ajatuksesta että myös kaikki alaspäin siirtymiset tulee ratsastaa eteenpäin - aina. Liike ja ajatus eteenpäin menemisestä säilyy pysähdyksessäkin, ratsastan kohti kuolainta, ja pysähdys tulee läpinäkyvän seinän eteen. Sain kyllä hyvin kiinni tuosta "liukumisesta", siltähän hyvä pysähdys tuntuu, hevonen liukuu siihen, tasapainossa ja pehmeästi. Ei äkkiä töksähtäen mikä tuntuu satulassakin ikävältä.
Vastalaukkatreenejä olemme mekin tehneet hiljattain tunnilla: nosto käynnistä pitkän sivun alussa ja myös ympyrän puolikkaan kaarta seuraten vastakkaiselle pitkälle sivulle jossa riittävän pitkään suoraan, minkä jälkeen siirtyminen ravin kautta käyntiin ennen lyhyttä sivua. Meillä ympyrän kaari oli merkattu muutamalla "tötteröllä" joten tie oli helppo hahmottaa ja se oli myös pidemmällä, ts. lähempänä lyhyttä sivua kuin missä varsinainen keskiympyrän kaari olisi ollut. Oikein hyvä harjoitus, vähän taas alkoi naurattaa vuokrahevosen innostuminen - laukkaaminen oli taas niin kivaa ettei olisi malttanut odottaa apujani nostoihin... ;-) Positiivinen ongelma.
Hymyilevin terveisin,
Maarit L. :-)
Kiitos Maarit, ihan mieletöntä miten pitkiä ja hyviä kommentteja jaksat kirjoittaa! :) Näistä tulee bloggaajana hyvä mieli. Itse kun olen mielestäni ollut jopa laiska postailija. Ehkä se johtuu siitä, että on enemmän kirjoitettavaa kuin aikaa, jää puolet viikkojen tapahtumista kertomatta täällä blogin puolella. :)
RaderaTuo oivallus oli kyllä yksi hyödyllisin pitkään aikaan. Ei mulle ole koskaan kukaan valmentaja pysähdyksiä sen kummemmin "opettanut", tärkeintä on ollut se tasajalkaa pysähtyminen ja paikallaan pysyminen. Siitä on sitten jäänyt sellainen hätäinen fiilis, että täytyy tehdä pysähdys justnytheti *töks*, joskus sitten vahingossa onnistunut. Nyt sujuu ihan erilailla! :)
Vastalaukkatreeni on kyllä hyväksi hevoselle kuin hevoselle, Maaikella se tuntuu vaan niin hankalalta kun laukka ei ole sen vahvin askellaji. No, treeniä ja treeniä, sillähän se vahvistuu. :)
Nyt on ihan pakko palata vielä pysähdyksiin kun on Kyran silmin -klinikan opit tuoreessa muistissa. :-) Kyra mainitsi esimerkkinä Charlotte Dujardinin ja Carl Hesterin: hevosten siirtymiset ovat aina huolellisia ja pysähdykset tasajaloin. Nämä huippuratsastajat opettavat hevosille miten ne kantavat itsensä myös siirtymisten läpi sekä pysähdyksissä tasapainonsa säilyttäen. Tämä vaatii kurinalaisuutta ja systemaattisuutta, oppiminen vaatii tuhansia toistoja - kaikki tilaisuudet tulee käyttää hyödyksi.
SvaraRaderaKlinikalla oli hevonen, joka jäi pysähdyksissä "vinttikoiramaiseen" asentoon, ts. takajalat liian takana, niidenkin tulisi olla hevosen alla. Paitsi ratsain, suositteli Kyra tämän asian korjaamista myös maasta käsin. Hevosen takajalkaa kosketetaan kevyesti raipalla (sopivimman kohdan löytää kokeilemalla) kunnes hevonen siirtää takajalkansa eteenpäin. Kehut, toiselle puolelle ja pyydetään sama toiselta takajalalta.
Raipan käytöstä Kyra totesi klinikan aikana, ettei raippaa tietenkään tule käyttää lyömiseen, vaan ensisijaisesti apujen täsmentämiseen. Jos esim. ajatellaan miten nuoria hevosia opetetaan ensin juoksuttaen ja sitten ratsain. Juoksuttaessa raippa ja maiskutus = eteenpäin. Näiden avulla hevonen oppii pohkeen merkityksen satulasta käsin.
Jilla kirjoitti klinikasta erittäin hyvän yhteenvedon, suosittelen lämpimästi lukemaan sen!
Maarit L. :-)
Vielä lisäys aiheeseen Carl Hesterin sanoin: "When I rode for Dr Bechtolsheimer, square halts were something that every horse on the yard had to do whenever they were being handled, when they were being groomed and when we got on. As a result, they undestood that they had to have a leg at each corner". (Horse and Rider, issue number 567 June 2017, page 30, article Formulas for the future with Carl Hester, as told to Tilly Berendt)
SvaraRaderaKiitos ihan loistavista vinkeistä! En ole vielä ehtinyt lukemaan Jillan postausta kokonaan, täytyy perehtyä. :)
Radera